Meillä päin noita takatalvia on ollut jo aika monta, viimeyönä tuli taas uudelleen lunta...
Mutta sitten on onneksi vastapainoksi niitä ihanan keväisiä ilmoja, jolloin aurinko paistaa heti aamusta asti, ja maa sulaa iltapäiväksi sen verran, että krookukset suostuvat avaamaan nuppunsa.
Tänä vuonna muutamat krookukset ovat piipahtaneet nuppuisina maan pinnalla, mutta eivät ole saaneet kukkiaan auki kovinkaan monena päivänä, kun yöpakkaset on niin kovia että pintamaa pysyy jäässä iltapäivän puolelle asti. Näin kävi niille ensimmäisille sinisille, joista sain kuvattua vain nuput.
Lumikellotkin uskaltavat vain juuri ja juuri avata kukkansa auki.
Kevät on kyllä ihan tulollaan koko ajan. Kyllä aurinko on lunta ja pakkasta vahvempi, sitten lopulta. Nyt vain ulkona tuulee kylmästi, maa on jäässää ja lunta vihmoo. Jos ei olisi niin valoisaa, luulisi että on joulukuu.
Talvisesta kelistä huolimatta kiurut ja peipposet virittelevät kevätlaulujaan ja kurjet kiekuvat jo aamuvarhain naapurin pellolla.
Käytiin keväänseurantaretkellä "tattimetsässä". Muurahaiset olivat jo hereillä, ja yksinäinen nokkosperhonenkin oli jo liikkeellä, mutta sinivuokoista ei näkynyt vielä merkkiäkään.
Tattimetsän vieressä on tämä ihana koivikko. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että koivut kuuluvat vain tänne pohjoisen havumetsävyöhykkeeseen? Keski- ja Eteläeuroopassa tuota valkorunkoista puuta pidetään kovin eksoottisena.
Pajunkissat ovat kuin villaa. Ihmeellinen ja suloinen tapa suojata tuleva kukinto.
Pääsiäissunnuntaina vihdoin löytyi Pikkupuutarhurin haartaasti odottama kevään merkki: Leskenlehtiä!
Voi miten tytön kasvot hehkuivat tuon pienen keltaisen kukan löytymisen ja kevään riemua!
Niitä piti kerätä maljakkoon, ja lupa heltisi myös muutamaan krookukseen ja lumikelloon.
Kevättä kohti!!!
Kommentit