Paikallislehdessä kerrottiin, että mansikat ovat kypsyneet. Sadosta on helteiden vuoksi tullut hyvä, ja aikainen. Tavallisesti paras mansikkasesonki osuu meillä päin kesä- heinäkuun vaihteeseen.
Puutarhassakin kaikki kukkii ennen aikojaan. Tavallisesti siperiankurjenmiekat ja päivänliljat kukkivat juhannuksen tienoilla. Eilen pihakierrosta tehdessäni ne kukkivat jo täyttä häkää.
Kovien helteiden jälkeen tuli kauan kaivattu sade. Sadepäivinä en ehtinyt ulos juuri ollenkaan, vaikka olisin halunnut, kun oli kaikenmoista hässäkkää. Kuin varkain oli keskikesän rehevyys tullut puutarhaani poissa ollessani.
Papulanruusu on avannut suloiset juhannusruusuntuoksuiset kukkansa.
Karjalanruusu kukkii pihametsässä.
Pitää tehdä ruusukierros omassa pihassa vielä uudestaan, juhannus,- punalehti- ja torniolaaksonruusu kukkivat myös, huomasin. Isäkin pyysi ruusuja katsomaan, uusia ruusuja on avautunut taas.
Jokapaikassa avautuu kukkia. Kaikkia en millään ehdi kuvata tai tuoda tänne blogiin näytille. Kuvia tulisi muuten niin hirmusti, että sivut menisivät tukkoon. Täytyy varmaan tehdä joku kollaasipostaus kesäkuun lopuksi.
Kurjenpolvet ovat ihania. Luullakseni olen hurahtamaisillani niihin. Vuohenputken valtaamassa vanhassa kukkapenkissä kukkii kyläkurjenpolvi.Se on kyllä yksi ihanimmista.
Ihan tavallinen metsäkurjenpolvikin on suloinen.
Uudessa kukkamaassa on iso mätäs vuorikaunokkia. Olen ihan lumoutunut. Sen nuput ovat todellisia taideteoksia.
Ja kukat ovat yhtäaikaa herkkiä ja elegantteja! Ihania! Sain tämän viimekesänä äitini siskolta. Kiitokset Rymättylään!
Nupuissa on kyllä muutenkin ylipäätään jotakin vastustamatonta. Lehtolaukan nuppuja.
Ja ihana on myös kukinto joka nupusta paljastuu.
Vanha pioni, joka on kasvanut tämän talon puutarhassa kauan, siirtyi myös uuteen kukkamaahan, ja monta palaa ystäville ja sukulaisille ympäri Suomea. Luulin ettei se vielä haluaisi kukkia , mutta nyt näyttää kuitenkin yki kukka avautuvan. Tarhapioni Rosea plena:
Satuin kulkemaan kameroineni syreenipensaiden ohi. Kuparikuoriainen oli löytänyt itselleen kumppanin.
Ainiin, pitääpä laittaa tämäkin hauska juttu. Pikkuapulainen kantoi puulaatikosta, jossa joulun amaryllikset odottivat kompostiin menoa yhtä amarylliksen sipulia minulle pitäen kiinni kukkavanasta. Saimme kesäkuuyllätyksen; amaryllis teki neljä upeaa kukkaa.
Orkidea kukkii edelleen, ja nuppuja näkyy tulevan vielä lisää kukkavanan latvaan.
Pikkupuutarhurin kanssa puettiin saappaat jalkaan ja mentiin retkelle lupiinien sekaan joutomaalle. Vastaan tuli valkomataraa kasvava keto. Pikkupuutarhuri kysyi saako siihen mennä makamaan, ja luvan saatuaan pötkötteli pitkään mataroiden pehmoisen kasvuston keskellä onnellinen ilme kasvoillaan.
Seuraavaksi vastaan tuli kivi. "Istutaan tähän, äiti, ja katsellaan maisemaa." Niin me istuimme. Oli lämmin, saappaat hikosivat, kimalaiset surisivat, linnut lauloivat, ilta-aurinko kultasi koko maiseman. Ja me istuimme siinä vierekkäin.
Kommentit