Pikkupuutarhuri askarteli meille jotakin yllätystä keittiössä viime sunnuntaina. Kuului rapinaa ja sutturointia, askartelulaatikon avaamista ja sulkemista, lasimaljakon helähtelyä. Sitten hän pyysi katsomaan kevätyllätystään.

Hän oli sipeltänyt silkki- ja kreppipaperin palasia isomummunsa perintömaljakkoon. "Se on kevätseos, piristystä kevääseen." hän sanoi.

Jälleen kerran en voinut kuin ihmetellä ja ihastella, että mistä meidän lapsi saa näitä ihania ideoita.

Aika ihana kevätseos, vai mitä?

Kun pikkupuutarhuri oli kerran päässyt seosten makuun, annoin hänelle tehtäväksi valmistaa hedelmäsalaattia lounaan jälkiruuaksi. Lapsi tarttui tehtävään riemuissaan. " nyt meillä on piristystä mielelle ja vatsalle!"

Hedelmäsalaatti, eli toinen kevätseos, piti tietysti laittaa tarjolle toisen isomummun perintöastiaan, jalalliseen kristallimaljaan.

Meillä oli oikein suloista ja värikästä sunnuntaina. Pöydällä kylpivät auringossa ystävän tuomat ihanaiset tulppaanit.

Joulun amaryllis oli tehnyt vielä yhden kukkavanan, joka oli notkahtanut pöydälle. Leikkasin sen maljakkoon tulppaanien joukkoon. Nuppu aukesi parahiksi sunnuntaiksi.

Kotilieden vanhassa kansikuvassa on helmikuussa kuva nimeltä "Hiihtämään!" Se sopii hyvin hiihtolomakauteen. Nyt ei pitäisi olla lumesta puutetta missään, ja paukkupakkasetkin näyttäisivät hellittävän. Joten hus, kaikki ulos ulkoilemaan!

 

Muistutan teitä vielä haaveiluhaasteesta. Aikaa puutarhahaaveiluun on niin kauan kuin lumi on maassa.

Kun lumi sulaa, ei enää jouda haaveilemaan.