1245134698_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Erään hellepäivän ratoksi ryhdyin häätöpuuhiin. Lupiineja kasvaa vanhastaan meidän tontilla runsaanpuoleisesti talon ja kylätien välisellä kaistaleella. Tuo alue on jo menetetty tapaus, lupiinia kasvaa siinä niin paljon. Tai sitten pitäisi jostain ilmaantua joka vuosi hurjasti ylimääräistä aikaa ja energiaa eikä mitään muuta tekemistä, niin lupiinin voisi hiljalleen saada vähenemään jokavuotisella kitkemisellä. maassa on jo kuitenkin melkoinen siemenpankki, jota ei taida saada hävitettyä paitsi perustamalla paikalle säännöllisesti ajettava nurmikko. Nurmikkoa meidän tontilla on muutenkin riittävästi, eikä näköpiirissä ole viikon verran ylimääräisiä tunteja, joten koitan vain opetella ihailemaan lupiininiittyänikin.


1310365410_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta nyt lupiinit meinaavat levitä pihan toisellekin puolelle ja pihametsään. Sinne ne eivät ole ollenkaan tervetulleita. Vaikka ne ovat kukkiessaan hienoja, en halua niitä jokapaikkaan. Pihametsässä vaalin luonnonkukkia ja maatiaisperennoja, eikä sinne sovi lupiini, joka tukahduttaa muut alleen ja tekee maasta liian ravinteista, jolloin juolavehnä ja muut rikat viihtyvät liian hyvin. 

1310365342_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja nyhdin kaikki löytämäni lupiinikarkulaiset pois ennenkuin ne ehtivät siementää. Aika viimetippaan jäi kitkemistyöni, siemenkodat helisivät lupiinin varsissa jo uhkaavasti. Luullakseni ehdin kuitenkin ajoissa, sillä siemenkotapalot olivat vielä ehjiä ja vaaleanvihreitä. Tietysti kitkemistäni paikoista lupiini versoo uudelleen, mutta ainakaan se ei pääse leviämään lisää siementämällä. Jos jaksan kitkemisurakan tehdä joka kesä, niin rakas kelloniittyni pääsee rauhassa leviämään. Rankan sateen jälkeen se näyttää ehkä hieman sotkuiselta, mutta mielestäni kuitenkin juuri siltä kuin pitääkin; erilaisia kelloja, hentoja heiniä ja päivänkakkaroita, muutama ohdake ja nokkospuska, niin perhosentoukille on popsittavaa.

1310365514_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siinä kitkiessäni huomasin jännän jutun. Melkein kaikissa muissa kasveissa, väinönputkissa, karhunputkissa, erilaisissa ohdakkeissa, nokkosessa ja horsmassa, ja jopa pujossa oli erilaisia ötököitä ja matojen käytäviä, mutta lupiinissa ei ollut ketään. Hämähäkitkin tuntuivat tekevän verkkonsa mieluummin muihin kasveihin, joissa hyönteisetkin liikkuvat. Lupiini ei tunnu kelpaavaan kenellekkään kukinnan jälkeen. Aika murheellista. Niin komea kuin lupiini onkin kukkiessaan, se ei siltikään sovi suomalaiseen luontoon. Vaikka niiden mesi kelpaakin kimalaisille ja moni ihminen pysähtyy tienvarsille keräänmään niitä maljakkoon, täällä ei ole ketään, jonka toukat olisivat tottuneet syömään sen meheviä versoja. Se ei toimi niin kuin monet luontoomme kuuluvat kasvit; lisää luonnon monimuotoisuutta, vaan päinvastoin se valtaa paikkoja alkuperaiseltä kasvistolta, tukahduttaen rehevällä kasvullaan kaikki muut alleen. Pidetään omalta osaltamme lupiini vain pihassa, eikä päästetä sitä leviämään luontoon, jookos. 

1310365588_img-d41d8cd98f00b204e9800998e