Huiskista vain, on taas aika lentänyt. Elämä ja nuo ihanat omat ihmistaimet ovat vieneet kaiken ajan ja puhdin niin ettei ole ollut päässä tyhjää tilaa blogiajatuksille... Kuitenkin olen aina välillä miettinyt ikävöiden, mitähän kuuluu kaikille rakkaiksi tulleille puutarhailijablogi-ihmisille.

Olen pohtinut, vieläköhän saisin tämän blogin lämmitettyä tauon jälkeen? Löytääköhän kukaan enää tänne? Ja osaankohan enää tätä blogin tekniikkaa? Onneksi vuodatus ei näytä paljon muuttuneen.

Kummasti tämä tammikuun alku saa puutarhanystyrät surisemaan. Ensimmäiset siemenet on jo tilattu ja puutarhan lepokausi ja toimettomuus saa mielen sopukoissa aikaan jos jonkinlaisia suunnitelmia. Sitä kuvittelee pystyvänsä ja ehtivänsä vaikka mitä. Kesällä taas saa huomata, ettei suurista suunnitelmista ole kuiin rippeet jäljellä, ja aika menee ihan muuhun kuin talvella oli suunnitellut. Mutta silti on hyvä että on talvi tässä välissä; itselleni iso osa puutarhailun hauskuudesta on suunnittelemisessa ja aikomisessa sinänsä. ja koska kesällä on tekemisen aika, on talvi parasta aikaa hyville aikomuksille ja suunnitelmille.  Ei se mitään, vaikka kaikkea ei saakkaan tehtyä, pääasia että kaikkia puutarhapuuhia suunnitellessa oli hauskaa. Tärkeää päämäärän lisäksi on  myös matka.

voikaa hyvin!