Keväänodotuskalenteri 2009


Nyt on aika avata tämänvuotinen keväänodotuskalenteri. Kauankohan kestää ennekuin leskenlehdet puskevat pienet auringon väriset mykerönsä harmaasta maasta?

Liitän tähän Helena Anhavan runon, se kuvastaa jollakin tapaa puutarhailijan malttamattomuutta:


Se on tauti,

maaliskuussa se iskee

kun posti tuo värikkään

hinnaston

     tulppaanien maasta.

Tiedät että puutarha nukkuu

lumen alla, 

mutta mieli jo istuttaa niitä

     kivenkoloihin, 

äkkiä tahtoisit ne kaikki.  

Järki tietää sen hulluudeksi,

mutta miten ihana hulluus:

kylvää vähät rahansa tuuleen, 

pellot kukkia täyteen.  


3. Luukku 1.huhtikuuta

Hyvää aprillipäivää!! Nauru pidentää ikää, eikös niin. Tässä otteita lasten suusta:

 TOSI VIISAUTTA

 Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti. Sellaisella, joka
 saa huonon kasvatuksen on kivaa. -Timo 6v.

 Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä.
 Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia
 ja lomalla eikä turhaan kysellä. -Anna 9v.

 Jeesus kuoli pitkänä perjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti
 opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi
 sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä
 oli mukavaakin lekotella vähän aikaa. -Kauko 8v.

 On kumma miten vähän saa aikaan, jos vain lakkaa yrittämästä. -Paula
 8v.

 Jos kaikki ovat ajoissa kotona, tulee perhepäivällinen. Muuten tulee
 usein vain pussikeittoa. -Lauri 6v.

 Avoliitto ja avioliitto on melkein samaa, paitsi että toinen on
 pakollista ja toinen on vapaaehtoista. -Siiri 7v.

 Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen
 kanssa. Parempi olisi saada käytetty eläin
 eläintensijoituslautakunnalta. -Maija 7v.

 Olen perinyt silmät isältä ja hiukset äidiltä.
 Toppatakin olen perinyt naapurilta.
 -Saara 7v.

 Perheessä voi sanoa ihan mitä ajattelee eikä tarvitse pelätä, että
 joku ajattelee samalla tavalla. -Heikki 6v.

 Silloin ymmärtää, että on tullut vanhaksi, kun ei jaksa kävellä sinne
 saakka minne pitäisi. -Victor 7 v.

 Vanhainkoti on sellainen vanhojen ihmisten kennel.
 Perheet voivat jättää vanhuksensa sinne, jos ne lähtevät lomalle tai
 haluavat olla rauhassa. Vaikka siellä ei panna hihnaan. -Pelle 6 v.

 Naisilla on muodot, mutta miehillä on salkku.
 -Björn 7 v.

 Vanhemmat ihmiset eivät voi saada lapsia.
 Niiden munasarjat ovat loppuneet ja sitä paitsi miehillä on
proteesiongelmia. -Petter 9 v.

 Keisarileikkaus tarkoittaa, että vauva leikataan ulos hätäuloskäynnin kautta. -Martina 6 v


 Melkein kaikilla on aivot. Vähä tyhmillä on kananaivot. -Johan 6 v.

 Jos ei ole hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän
 asioita. -Harald 7 v.

 Maalaiset ovat vähän niin kuin eri rotua, niin kuin putkimiehet ja
 vanhemmat. -Anders 8 v.

 Maalaiset tulevat onnelliseksi heti, kun tuntevat paskan hajun. -Ola
 5v.

 Puita on siksi, ettei ulkona olisi niin tyhjää.
 -Antti 5 v.

 Jos ei ole yhtään rahaa, niin monet rupeaa köyhiksi.
 -Roope 6 v.


 Pankit jakaa rahaa ihmisille, mutta isä saa sitä töistä. -Anna 5v.

 Ne lehmät, jotka juoksevat eniten ravistelevat utareitaan, tekevät
 jugurttia. -Allan 5 v.

2. Luukku, 14. maaliskuuta

Ei päästetä kevätväsymystä iskemään. Syödään vitamiineja ja ulkoillaan ja vietetään aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. Kaupoista löytyy kaikenlaisia ihania hedelmiä juuri nyt. Niistä saa paitsi vitamiineja, myös silmäniloa. Keltaiset hedelmät keskellä räntäsadetta ovat oikeita väriterapeutteja. On ihan ihmeellistä, että on olemassa niin monenlaisia luonnon antimia meille ravinnoksi!


Löysin myös vanhasta kotiliedestä vitamiineja koskevan artikkelin. On yllättävää, miten uusi "keksintö" c- vitamiini oikeastaan on. 1930- luvulla toki tiedettiin, että tuoreet vihannekset torjuvat keripukkia, mutta hiljalleen alkoi vasta "vitamiineja verhonnut salaperäisyys" hävitä. Etelän ihmeet, appelsiinit ja sitruunat tulivat suomalaisille tutuksi hiljakseen. Niiden uskottiin pitkään olevan paras c- vitamiinin lähde. Tulee ihan vesi suuhun kun ajattelee että joskus sitruunaa tarjottiin lapsille c- vitamiinin puutteeseen. Kehitys on kehittynyt siinäkin huimasti, kun ajattelee miten paljon kaupan hevi- osastolla on tänä päivänä tarjontaa. Tietenkin unohtamatta kotimaisia marjojamme, joissa on monissa monin verroin enemmän c- vitamiinia kuin appelsiinissa. Nykyään jotkut ovat sitä mieltä, että meidän geeniperimämme pystyy hyödyntämään paremmin marjojen kuin eksoottisten hedelmien vitamiinit, koska marjoja olemme syöneet paljon paljon kauemmin kuin tuontihedelmiä.Tiedä siitä sitten. Ja maidossakin on tosiaan luonnostaan c- vitamiinia, mutta pastörointi tuhoaa sen. Jännä, ettei maitoon palauteta c- vitamiinitasoa kuten tuoremehuihin. c- vitamiini kai mielletään niin vahvasti hedelmiin.

Toisaalta mieleen tulee, että vitamiinien kemiallisen koostumuksen löytyminen antoi alun myös sille, että lääketehtaat ja muut keksivät vitamiinien valmistamisessa hyvän keinon ansaita rahaa. Toisaalta on hyvä, että nyytkyään on saatavana kaikenlaisia vitamiineja, moni niistä on tarpeeseen, mutta en malta olla ajattelematta, että toisinaan menee vähän överiksi tuokin homma. Luodaan harha siitä, ettei ole enää väliä, mitä suuhunsa muuten pistää, kunhan vain syö säännöllisesti sitä ja tätä ja tuota vitamiinipilleriä. Lääkärit saa melkein hermostuksiin kun sanoo, etten aio alkaa syömään kalkkitapletteja varmuuden vuoksi, koskapa käytän kalsiumin luonnollisia lähteitä riittävästi. No. Tässä tämä löytämäni artikkeli vanhasta kotiliedestä. Siinäkin mainitaan jo nykyään niin kuuluisa kevätväsymys. Syökää vitamiineja, ettette saa keripukkia, se ei vaikuta kovin hauskalta taudilta.

VITAMIINEJA VERHONNUT SALAPERÄISYYS HÄVIÄMÄSSÄ

ONKO C- VITAMIINI RAKENNE SELVITETTY?

Kotiliedelle (3/ 1932) kirjoittanut fil. maisteri, rouva Kerttu Sihvonen

Viime vuoden lopulla levisi tieto, joka kaikkialla tieteellisessä maailmassa ja eritoten vitamiinintutkijoiden piirissä on herättänyt suurta huomiota. Se teisi kertoa, että nuori norjalainen tutkija, maisteri Ottar Rygh on saanut selville C- vitamiinin kemiallisen rakenteen ja voinut valmistaa sitä myös puhtaassa muodossa. Vitamiinien olemuksen määrääminen on kohdannut suuria vaikeuksia, sillä vitamiinit ovat yleensä hyvin helposti hajaantubvia aineita. Lisäksi ne esiintyvät kasviksissa ym. ruoka-aineissa vain mitättömän pienissä määrissä. Sitä osoittaa mm. se seikka, että maisteri Rygh, joka yhdessä vaimonsa fil. lis. Aagot Ryghin kanssa on suorittanut kokeet, on käyttänyt niihin yli 50 000 appelsiinia! Näiden puristemehusta tuo kallisarvoinen aine on saatu.

C- vitamiini on tunnettu keripukkia torjuvana vitamiinina, kuten mm. prof. Göthlin esitti viimesyksyisessä erikoisartikkelissaan Kotiliedesssä. Naapurimaallamme Norjalla on jo vanhastaan ansioita tämän vitamiinin tutkimisessa. Jo 1909 norjalaiset tiedemiehet A. Holst ja C. Fröhlich totesivat, että eräissä kasviksissa ja hedelmissä oleva aine on tehokas keripukin vastustaja, ja siten panivat alulle kokeellisen vitamiinitutkimuksen. Kymmenen vuotta myöhemmin englantilainen Drummond antoi tälle aineelle erotukseksi muista samankaltaisista C- vitamiinin nimen. Tämä vitamiini on etupäässä tuoreen ruoan vitamiini, sillä sen määrä vähenee huomattavasti, kun ruoka-aineet kuivuvat tai ovat pitkähkön  ajan varastossa, sekä ruoka-aineita keitettäessä.

Keripukki on vuosisatoja tunnettu, se mainitaan jo ennen ajanlaskumme alkua. Tämä tauti esiintyy etupäässä merimiehissä ja napaseutujen asukkaissa, jotak pitkiä aikoja joutuvat elämään säilykkeillä ja eläinkunnasta saadulla ruoalla. Myöskin suurten sotien aikana, jolloin ruoan saanti on ollut yksipuolista ja niukkaa, on keripukki raivonnut paitsi sotaväen myöskin rauhallisen väestön keskuudesssa.  Tämän taudin huomattavimmat oireet ovat sekä ihon että ruumiin sisäelinten verenvuodot, jotka johtuvat hiussuonien seinämien muuttumisesta ja heikontumisesta. Vaikeissa tapauksissa myös luusto tulee hauraaksi, hampaissa syntyy mätää ja verenvuotoa, ikenet turpoavat ja hampaat irtautuvat. Tässä muodossa esiintyvä keripukki on säännöllisissä oloissa elävien ihmisten keskuudesssa sangen harvinainen.

Mutta keripukki voi esiintyä paljon lievemmässäkin muodossa riippuen siitä, missä määrin ruumiille välttämättömät C- vitamiinit ruoasta puuttuvat. Vasta viime  vuosina on voitu todeta, että keripukin tapaiset sairaudet ovat sangen yleisiä varsinkin pohjoismaissa, ja sitä laajemmalle levinneitä, mitä pohjoisemmaksi tullaan. Ruotsissa prof. Göthlin on suorittanut laajoja tutkimuksia pohjoisten seutujen koululaisetn keskuudesssa ja on tehnyt juuri edellä mainitun havainnon. Tämän ns. lievän keripukin oireita ei ole vielä täydelleen tutkittu, mutta luultavaa on, että alakuloisuus, haluttomuus ja yleinen väsymys ja hermostuneisuus kuuluvat niihin. C- vitamiinin puute tekee ihmiset myös tavallista alttiimmiksi monille vilustumis- ja tartuntataudeille. Yleinen kevätväsymys on todennäköisesti myöskin kevätpuolella C- vitamiinista köyhempien ruoka-aineittemme aiheutttama. Onpa sattunut, että henkilöt, joiden on pitänyt noudattaa määrättyä ruokajärjestystä, ovat menneet siinä liian pitkälle ja silloin sairastuneet keripukkiin. Sama vaara on monilla yksinään elävillä ihmisillä, jotak joko mukavuus- "säästämissyistä" tai ajan puutteessa pitkien eikojen kulessa korvaavat oikean aterian pilsnerillä ja pihvillä tai leivällä ja kahvilla. - Kuten jo edellä mainittiin, vaikuttaa C- vitamiinin puute huomattavasti hampaisiin. Sen vuoksi on c- vitamiinikysymys esim Ruotsissa myös myös hammaslääkärien keskuudessa ollut vilkkaan pohdinnan alaisena.

Ainoana parannuskeinona keripukkitaudissa on potilaan c- vitamiinintarpeen tyydyttäminen. Jo ennnekuin tämän taudin olemusta tunnettiin, ohjasi vaisto keripukkiin sairastuneet merimiehet maihin päästyään syömään ruohoja ja kaikenlaisia yrttejä. Tätä tietä pääsivät myös tutkijat oikeille jäljille. Paitsi maidossa on c- vitamiinia useissa kasviksissa, missä enemmän, missä vähemmän. Runsaimmin sitä on appelsiinin ja sitruunan mehussa, sillä c- vitamiini liukenee veteen. Kotoisisat tuotteistamme on muuraimet c- vitamiininpitoisuuden suhteen appelsiinien veroiset. Meidän leveysasteillamme, jossa tuoreiden kasvisten saantiaika on niin lyhyt, on c- vitamiinikysymys ruokataloudessamme muita tärkeämpi. Maito ja perunat ovat varsinkin talvisin olleet kansaravintomme aikoina vitamiininlähteinä. Kun perunain vitamiinipitoisuus kevätpuolella suuresti vähenee pitkäaikaisen varastossaolon vuoksi, ei ruoan c- vitamiinimäärä ole riittävä, ja sen seuraukset tulevat monella tavalla näkyviin. Samoin on myös maidon vitamiinipitoisuus pienempi, koska karjan ruoka on silloin vitamiinitonta. Prof. Göthlinin mukaan tarvitsee jokainen ihminen päivittäin sellaisen C- vitamiinimäärän joka on 0,7 - 1,0 kuutiosenttimetrissä appelsiinin puristemehua jokaista ruumiinpainon kiloa kohti. - siis 60 kg painava ihminen noin 60 kuutiosenttimetriä- jos ruoka muuten on täysin vitamiinitonta. Hän on ottanut appelsiinin puristemehun lähtökohdaksi, koska siinä on eniten C- vitamiineja. Ruoka- aineita, joiden c- vitamiininpitoisuus on pienempi, on luonnollisesti käytettävä suhteessa enemmän.

Jos nyt maisteri Ryghin tutkimukset tekevät mahdolliseksi puhtaan c- vitamiinin valmistuksen, on keripukin ja sen sukuisten tautien parantaminen ja ehkäiseminen sangen yksinkertainen asia. Useat lääkärit ovat havainneet, ottä monissa vatsa- ja suolihäiriöissä on potilaiden perin vaikeata nauttia niin suuria hedelmä- ja vihannesmääriä, kuin c- vitamiinintarpeen tyydyttämiseksi tarvitaan. Puhdasta c- vitamiinivalmistetta käytettäessä jo äärettömän pienet määrät riittävät. Maisteri Rygh on eläinkokeita suorittaessan todennut, että jo 20 miljonasosagrammaa päivässä on tarpeeksi marsuille keripukin torjumiseksi. Samalla hän on huomannut, että liian suuret määrät saavat aikaan kielteisiä tuloksia, joten liiallinen vitamiinien saanti muodossa tai toisessa voi olla suorastaan vahingollista.

Toistaiseksi asetutaan nuoren norjalaisen tutkijan käänteentekeviin tuloksiin nähden vielä odottavalle kannalle. kaikesta päättäen tulee Ryghin töillä olemaan arvaamaton merkitys paitsi vitamiinien tutkimukselle myös monilla käytännöllisen elämän aloilla.


1. Luukku, 24.2. laskiaistiistai


Aloitetaan itsehillinnästä. Meillä puutarhahöperöillä kun välistä tuntuu olevan vaikeuksia hillitä puutarhurin luonnetta näin kevättalvella. kaikki ideat kukuttavat mielen sopukoita, toteuttamaan olisi kova hinku jo. Siemenpusseja hypistellessä on vaikea malttaa.

Myönnän, että meilläkin on jo kylvetty pikkupuutarhurin kanssa leijonankitoja. tiedän, olemme ihan liian aikaisessa, eihän valoa ole vielä riittävästi, ja taimista tulee varmaan honteloita.  Mutta kevättalvella puutarhahöperö tarvitsee jotakin mitä odottaa ja seurata. Säästin kuitenkin osan siemenistä, jotka sitten voidaan kylvää huhtikuussa, jos tuo ensimmäinen erä menee pieleen. Kuitenkin nuokin varhaiskylvöt kasvavat, ja kasvunihme on se, joka kiehtoo jo pikkupuutarhuriakin. Eihän kaiken tarvitse olla käytännöllistä ja järkevää, eihän?



Katsoin mitä vuoden 1932 Kotiliesi kirjoittaa itsehillinnästä. Nykyaikana luettuna se on aika karua tekstiä. Ajattelin kopioda tekstin tähän.

 

Itsehillintä, aito englantilainen ominaisuus.

Kotiliedelle kirjoittanut Aino Kallas

Arvaan, että ajatus näinä aikoina kaikkialla usein suuntautuu Albionin saarivaltakuntaan, joka sekin odottamatta on saanut kantaa osansa maailman nykyisestä ahdinkotilasta. En pääse kuvasta, että englanti on kauan ollut ja on yhä vieläkin eräänlainen maailman elimistön selkäranka. sen pystystä asenteesta riippuu suureksi osaksi muunkin maailman asenne. On selvää, ettei tällaista valta-asemaa voida saavuttaa vain ulkomaisten onnellisetn satumain nojalla; itse rodun luonteen kokoonpanossa täytyy olla ominaisuuksia, jotka tekevät sen mahdolliseksi.

Veisi liian pitkälle antaa lyhyessä pakinassa läpileikkaus brittiläisestä luonteesta. Mutta on muuan ominaisuus, joka heti, ehkä vastakohtaisuuden vuoksi, pistää silmiin mannermaalta tulijalle, ja jolle epäilemättä silläkin on ollut oma tärkeä sijansa brittiläisen valta- aseman muodostamisessa. Tarkoitan kuuluisaa aitoenglantilaista itsehillintää, mielenmalttia, eli niinkuin he itse sitä nimittävät, selfcontrol.

Selfcontrol sanaan sisältyy hieman enemmän kuin vastaavaan suomalaiseen: se merkitsee jokahetkistä kykyä hallita kaikki sielulliset ja ruumiilliset ominaisuutensa. Eräissä maissa on tapana alistaa autonohjaajat seuraavan kokeilun alaisiksi: Koeajossa asetetaan äkilliseen mutkaan jokin odottamaton este ja tarkastetaan, lähettävätkö ajajain aivot äkillisessä tilanteessa oikean käskyn. Mutta ei siinä kyllin, hermojen vuorostaan on vietävä perilleoikea viesti, ja loppujen lopuksi on lihasten kuuliaisesti ja nopeasti toteltava käskyä. Tekisi mieli sanoa, että uuri tämä kolmiosainen koneisto toimii englantilaisella mahdollisimman nuhteettomasti, kiitos itsehillinnän.

Englantilainen itsehillintä ei suinkaan ole vain rodun synnynnäinen ominaisuus, vaikka sillä tietenkin on syvät juurensa rodun sielussa. Mutta se on samalla aivan tietoisen ja järjestelmällisen kasatuksen tulos. On niitäkin, jotka väittävät, että monien sukupolvien kuluessa harjoitettu itsehillintä jo on siihen määrin tukehduttanut kaiken tunepuolen englantilaisesta luonteesta, ettei mitään jarruja enää tarvitakkaan!

Voisin kertoa monia esimerkkejä englantilaisesta itsehillinnästä niitten kymmenen vuoden ajalta, jotka olen englannissa oleskellut. varhaisimmasta iästä alkaen opetetaanenglantilainen lapsi, ensin kotona, sitten koulussa tajuamaan, ettei ole soveliasta näyttää tunteitaan, ei suuttumusta, ei surua, ei ruumiillista kipua eikä sielullista kärsimystä, mutta ei myöskään ylitsevuotavaa iloa eikä innostusta. sanalla sanoen, englantilainen kasvatus tavoittelee spartalaista ihannetta. Englannin ylhäisön poikakouluissa, joissa ruumiin rangaistus vähäisistäkin laiminlyönneistä kuten kouluvihon kotiinunohtamisesta, myöhästymisestä, jne. yhä vielä on käytännössä, ottaa oppilas kurituksen - kepinlyönnit_ vastaan ääntä päästämäättä, ja valittamista pidettäisiin mitä suurimpana häpeänä.

juuri luonteen kasvatuksella on englantilaisissa kouluissa tärkeä sija. Kaksi tällaisen "public- skoolin" oppilasta joutui polkupyörällä ajaessaan tuhoisan yhteentörmäyksen uhriksi: toiselta katkesi jalka, toinen kuoli. Kuolevalla pojalla oli kyllin mielenmalttia ja luonteenlujuutta omasta aloitteestaan kutsuttaa yhteentörmänneen auton ohjaaja luokseen ja selittää hänelle itse olleensa syypää!

Jossain Englannin rannikolla kiipeää neljäntoistavuotias poikanen vuorille linnunpesiä hakemaan -- 4 ½ tunniksi hän joutuu riipuksiin, mitä hengenvaarallisimpaan asentoon, varma kuolema silmäinsä edessä. Kun hänet vihdoin köysien avulla pelastettiin, oli hänen ensimmäinen sanansa: "Taisinpa myöhästyä lunchilta!"

Olen itse ollut läsnä merkillisessä tilaisuudessa. Olimme saaneet kutsun erääseen tuttuun perheeseen lounaalle. ateria oli vielä kesken, kun isäntäväelle tuotiin jokin näköjään kiireellinen sanoma. Mitään keskeytystä ei kuitenkaan tapahtunut, ateria jatkui kaikessa tauhassa, emäntä ja isäntä keskustelivat vieraittensa kanssa hymyilevinä ja tyyninä. Vasta seuraavana päivänä saimme tietää, että perheen ainoa poika oli joutunut auto-onnettomuuteen ja veity sairaalaan leikattavaksi.Isäntäväkemme, uskollisina englantilaiselle itsehillinnälleen, eivät pitäneet soveliaana häiritä vieraitaan, vaan lähtivät vasta heidän poistuttuaan suoraa päätä sairaalaan.

Kerran taas muistan, kuinka istuin erään englantilaisen naisen kanssa katsomassa Tstechovin Kolmea sisarta, jossa on tunnettu tulipalokohtaus. Tätä kohtausta ei englantilainen ystäväni mitenkään voinut sulattaa. "En ymmärrä sitä, se ei mahdu tajuntaani", hän sanoi. " Tuossa he nyt voivottelevat ja vetelehtivät leposohvilla, väännelleen käsiään, sensijaan, että rientäisivät kiireen kauppaa apuun. Niin me tekisimme!"

Sanomattakin on selvää, että tämäntapainen kehittynyt mielenmaltti ja kylmäerisyys äkillisten häiriöitten sattuessa tekevät englantilaisesta erinomaisen lentäjän, junankuljettajan, laivankapteenin. ei ole ihme, että juuri englantilaiset naiset ensimmäisinä ovat kunnostautuneet pitkän matkan lentäjinä. Suureen mittakaavaan paisutettuna taas samat ominaisuudet tulevat näkyviin ei vain yksilöjen eri elämäntilanteissa, vaan etupäässä juuri niinä aikoina, jolloin odottamaton häiriö uhkaa koko kansaa ja maata. Kukaan, joka vuonna 1926 yleislakon aikana oleskeli englannissa, ei hevin voine unohtaa järjestystä, tyyneyttä, leikillisyyttä, hyväntuulisuutta, joka, sanottakoon totuus, vallitsi kaikissa kansan kerroksissa ja molemmissa vastakkaisissa leireissä. Kuluneena syksynä on englantilaisella kansanluonteella taas ollut yllin kyllin tilaisuutta suuressa mittakaavassa näyttää, mitä itsehillintä voi saada iakaan. Kun punta yht´äkkiä ja useimmille odottamatta laski, ei englannissa syntynyt minkäänlaista hälyytystilannetta. Paitsi ensimmäisenkä kahtena päivänä suljetun pörssin edustalle kerääntyneitä joukkoja, ei ollut mitään jonotusta pankkien eikä puotien edustalla, ei hätäistä talletusten irtisanontaa, ei hätäostoja. Lontoon ilme ei millään lailla muuttunut; se oli sama harmaan asiallinen, järkevä, kiireinen, päämäärästääntietoinen ja itseensä luottava kuten ennenkin.

En malta lopettaa tätä pakinaa englantilaisesta selfcontrol:ista kertomatta pientä tapausta, jonka todistajaksi jouduin. Olin esitelmämatkalla Hullin lähistöllä, ja asuin pari päivää perheessä, jossa isäntä oli tehdasinsinööri ja rouva lääkäri; -on siis mahdollisimman luonteenomainen keskisäädyn koti. Talossa oli vain yksi ainoa lapsi, kuuden vuotias, terve, näppärä miehenalku. Eräänä iltana tuli äiti yläkerrasta ruokasaliin päivälliselle ja sanoi juuri panneensa poikansa levolla: "Tapani on aina lukea hänelle jokin kertomus Raamatusta" hän sanoi. "tänään luin, kuinka Mooses astui alas vuorelta kivitauluinensa, mutta nähtyään kansan uppiniskaisuuden, vihapäissään särki kivitaulut. J avoitteko ajatella, mitä poikani sanoi? Hän tuumi hyvin totisena: "But mother, how could he lose his temper in that way?" Suomeksi: Mutta äiti, kuinka hän saattoi päästää vihaansa siten valloilleen? Olen usein ajatellut, että tässä 6- vuotiaan pojan välittömässä lausessa on englantilainen itsehillintä mahdollisimman tiivistetyssä muodossa.

----Kotilieden no. 2 vuodelta 1932 ------