1309418388_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihan aluksi haluan pyytää anteeksi etten ole kommentoinut käydessäni teidän kaikkien ihanissa blogeissa. Täällä näyttäisi olevan joku hellehäiriö nettiyhteydessä, ja yhteys pätkii vähänväliä. Olen siis kyllä päässyt useimmissa blogeissa kyläilemään, mutta kommentointi ei onnistu, vaan kirjoittamani kommentit katoavat taivaan tuuliin ja tietokonen ruudulle ilmestyy ilmoitus, että kyseessä on yhteyden aikakatkaisu, ja että kyseinen sivusto vastaa pyyntöihin liian hitaasti. Joihinkin blogeihin pääsen vasta usean latausyrityksen jälkeen. Omat postauksetkin tallennan nykyisin tekstinkäsittellyohjelmaan, jotteivat nekin katoa kesken kaiken bittiavaruuteen. Tämä on ärsyttävää. Mutta koitetaan kestää. Puutarhassa on kuitenkin ihanaa. Onneksi elämän tärkeimmän asiat tapahtuvat ihan muualla kuin internetissä, joka on kuitenkin niin kovin vajavainen kaikista huikeista mahdollisuuksista huolimatta.

Uusi kukkamaa järjestää kaikenaikaa yllätyksiä.Monta kasvia, jotka olin jo unohtanut, nousee maasta viimeviikkojen sateiden ansiosta. Ihania yllätyksiä järjestävät myös ne viime lokakuussa päivää ennen pakkasia ja lumia mummon kukkapenkistä siirretyt epämääräiset multamöykyt ja juurakot, joista ei enää silloin tiennyt mitä niissä kasvoi. Kesän kuluessa noista multamöykyistä on paljastunut kaikenlaisia ihanuuksia.

Paikka jossa uusi kukkamaa sijaitsee,on ilmeisen hyvä ja suojainen, koska viimevuotinen äitienpäiväruusuni talvehti hyvin, ja nyt se availee tulipunaisia kukkiaan seuranaan neidonkurjenpolvi ja ihmeen pitkään kukkivat lehtolaukat.

1309418308_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kesäkuun helteissä multiin piiloteituista juurakoista ainakin särkynytsydän on lähtenyt hyvin kasvuun. On se kyllä ihmeellinen! Ruotsalaiset kutsuvat sitä merimiehensydämeksi. se onkin parempi nimitys. Suomalaiseen melankoliaan kai kuuluu, että kukkiakin on ennen nimetty kansallisluonteellemme ominaisen surumielisesti. Vaikka myönnettävä on, että vaikka surumielinen nimi ei tee kukan kauneudelle oikeutta, se on kuvaava.

1309418843_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Maasta nousee myös paljon liljojen alkuja. Mahtavatko ne jo tänä kesänä ehtiä kukkimaan..

Kaikissa tyhjissä paikoissa on tällaisia taimia.

1309419785_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En ollenkaan muista että olisin mitään tämännäköistä kylvänyt paikalle. Ne voisivat tietysti olla vaaleanpunaisen ritarinkannuksen tai ojakellukan taimia. molemmat kasvoivat kukkamaassa jo viimekesänä, ja molemmat tekevät paljon siemeniä. Täytyy ehkä odottaa, että sirkkalehtien jälkeen tulee muita lehtiä, niin alut on helpompi tunnistaa.

Niin ja tässä on se aivan ihastuttava ritarinkannus Astolat, josta nuo siementaimet saattaisivat olla peräisin:

1309418483_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisessa päässä kukkamaata on hauska yllätys. Tämänkin piti olla tuommoinen simenestä kasvatettu Astolat- merkkinen vaaleanpunainen ritarinkannus. Mutta eipä se näytäkkään olevan sellainen. Siemenpussista on tullut minulle lahjaksi tällainen väriyllätys! Ei haittaa yhtään.

1309418635_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mummon perintökukkia seuraavaksi. Tuon sinivioletin ritarinkannuksen vieressä on suloistakin suloisempia vaaleita kukkia pieni rykelmä. Luullakseni nämä herttaiset kukat ovat jalokallioisia. Onpa hyvä etten ole vielä tullut hankkineeksi sitä, se nimittäin on ollut ostoslistallani!

1309418767_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Muistan aina ihailleeni mummoni valkoisia akileijoja. Nyt penkissäni kasvavat nuo samat ihanaiset valkoiset.

1309418680_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yhdessä mummolta perityssä multapaakussa kasvaa peurankello. Samassa joukossa näyttäisi olevan myös syysleimuja.

1309418576_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puutarhassa on ihanaa. Aamuisin erityisesti. Valo on silloin paras mahdollinen kuvaamiseen.

1309418228_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kiitos kun olette kulkeneet kanssani tämän helteisen kesäkuun. Nähdään heinäkuussa!