Niin se sitten saapui lokakuu ja pimeät illat. Samoin myös kuulaat ja kuuraiset aamut. Aika on kiitänyt huimaa vauhtia ihan vain arkea eläessä.
Ihan lokakuun alkupäivinä sattui murheellinen asia. Musti- koiramme löytyi aamulla koiratarhasta kuolleena. Erityisesti Pikkupuutarhuri on surrut kovasti, ja kaikki kaipaamme Mustia kovasti.
Fiinakin on ollut jotenkin hiljaisempi. Muutamana yönä se on ulvonut kaverinsa ja pentunsa perään. Mutta koira kun on, ei se ole kovin paljon malttanut surra, kun on ollut niin kovasti puuhaa puutarhassa myyrien parissa.
Nyt sillä ei ole enää kaivuukaveria, mutta myyriä piisaa. Fiinasta on ollut paljon lohtua kun ollaan Pikkupuutarhurin kanssa muisteltu Mustia. Emme tiedä mikä Mustin vei. Ehkä se oli popsinut jotakin sopimatonta, nuori ja utelias kun oli...
Fiinan kanssa kiertelemme puutarhassa nuuhkimassa syksyn merkkejä. Minä kumartelen kameran kanssa, Fiinalla on oma projekti.
Syysasterit kukkivat juuri nyt parhaimmillaan.
Vielä viimeinen Madame le Coultre:n kukka.
Pongasin eräältä ruskistuneelta suomentattaren varrelta jotakin muutakin valkoista. Kukkahämähäkki on kuin kameleontti, se voi näköjään olla minkä värinen tahansa.
Saa nähdä, uskaltaako syysvuokko avata nuppujaan näihin ilmoihin. Jaksaisikohan se aueta jos poimisin sen sisälle?
Hauskaa ja herttaista tilataidetta. Kukkapadan orvokit ovat siementäneet ja kukkivat nyt silkassa sorassa lastenpyörän seurassa.
Kukkasipulit ovat piilossa maan alla. Puutarha valmistautuu talveen. Ruusun kiulukat hohtavat vielä pitkään pensaissa. Niistä on monelle linnulle talviruuaksi.
Mukavaa lokakuuta!
Kommentit