Elokuussa kypsyy sato. Pakastimet täyttyvät metsän ja puutarhan antimista. Pikkupuutarhurin kasvimaalta maistelemme makeita pikkuporkkanoita, ja sipuleita tulee niin, että lienemme omavaraisia jouluun asti. Pikkuhiljaa olen alkanut vilkuilla mehumaijaa ja viinimarjapensaita ja suunnitella mehuntekoa. Liian aikaisin ei sovi mehuntekoa aloittaa, muuten raaoista marjoista tulee pektiiniä, luonnon omaa hyytelöimisainetta, ja mehu jää pulloihin jumiin.

1312257645_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt on aika kaivaa varastoista syyslannos. Enää ei kannata lannoittaa typpeä sisältävillä lannoittelilla, jotta kasvit eivät innostu kasvamaan liikaa. Syyslannoitteet autaavat kasveja tuleentumaan ja selvitymään talvesta.

Minulla olisi kyllä hurjasti vielä vaikka mitä puuhaa puutarhassa. Ihanan raikas syksyinen tuuli virkistää ja innostaa taas tekemään asioita. Intoilen taas väriteemapuutarhan suunnalla. Olisi ihanaa, jos saisin valkoisen huoneen sille mallille, että voisin istuttaa sinne jo muutaman kukkasipulin. katsotaan. Väriteemahuoneiden ympärille olemme aikoija sitten istuttaneet tuomipihlajia. nyt ne alkavat olla jo parimetrisiä, ja marjojakin niissä on. Kamalasti mainostetaan marjatuomipihlajaa ja sen herkullisia isoja marjoja; minusta tuntuu että noissa ihan tavallisissakin tuomipihlajissa on isot ja hyvänmakuiset marjat. Pitäisi keksiä, mitä niistä tekisi. Ne ovat kai ihan terveellisiäkin, niissä flavonoideja ja vaikka mitä vitamiineja. Maku on aika saman tapainen kuin marja-aroniassa, mutta miedompi, vähän mustikan oloinen, ja värikin on ihan kuin mustikalla.Täytyypä ottaa kuva niistä tänne blogiinkin joskus.

Uudessa kukkamaassa kukkivat punaiset liljat. Ne on kyllä kertakaikkiaan upeita. en ollenkaan osannut odottaa, että ne olisivat näin sykärhdyttävän punaisia.

1312257491_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vanha kunnon Jackmannii, ensimmäinen ostamani kärhö, kukkii ihan mahdottomasti. Ihan kuin sitä olisi joku oikein hoitanut. Voin paljastaa, etten ole tehnyt sille mitään muutakun ohjannut alkukesällä sen versoja kasvamaan tukea kohti. Muuten se on saanut pärjätä ihan omillaan. Savimaassa tuntuu olevan sille riittävästi ravinteita, sillä tänä kesänä en ole edes lannoittanut sitä. Puutarhassa on ihanaa juuri se, että se tarjoaa kaunista kokoajan, vaikka puutarhuri huitelisikin välillä muissa puuhissa. Vanhat hyvin paikalleen juurtuneet kasvit eivät kaipaa juuri muuta kuin sitä että joku ne huomaisi ja ihastelisi niitä.

1312257566_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tästä käynnistyy elokuu. Iloitaan kypsyvästä sadosta ja rehevästä kasvusta ympärillämme. Hyvää elokuuta!