Ihan yht´äkkiä olikin kevät saapunut pihalle. Muutamana yönä satoi vettä, päivällä paistoi aurinko ja lämpötila kohosi yli kymmenen asteen. Pääsiäisestä meni vajaa viikko, kun melkein metriset lumikinokset olivat hupsahtaneet olemattomiin ja ilman täytti keväinen kiurujen japeipposten reviirilaulu.

Kurjet muuttavat taas.

Heti kun maa paljastui lumen alta, olivat krookukset valmiina, noin 10. päivä huhtikuuta. Pilvisenä päivänä ne värjöttelivät karussa maassa nuppuisina.

Tuo on se kevään ihme. Ihan kuolleen näköisestä maasta nousee kukkia!

Pikkupuutarhurille annoin luvan poimia muutaman krookuksen sisälle maljakkoon. Voi sitä ihmettelyä ja ihastusta kun kukat avautuivat lämpimään huoneilmaan päästyään!

Olen hiljakseen aloitellut töitä tässä lasten hoidon lomassa. 

Kun äiti edellä, sitä pikkupuutarhuri perässä. Hänkin halusi tehdä oman puutarhasuunnitelman, kun näki minun luonnostelevan erään pihan istutuksia ruutupaperille. Luonnollisesti se piti tehdä äidin ruutuvihkoon ja äidin hienolla lyijykynällä.

Tänä vuonna pikkupuutarhurin kasvimaalla kasvaa vasemmalta ylhäältä lukien: pinaattia, retiisiä, punajuuria, porkkanaa, ruiskukkia, auringonkukkia, kurpitsoita ja iiriksiä.

Lisäksi meillä on taimikasvatuksessa leijonankitoja, samettikukkia, nukkeastereita ja tiibetinkoirankieliä. Leijonankidat ja koirankielet pikkupuutarhuri valitsi itse siemenhyllyltä, ja muut löytyivät minun "pienestä" siemenpussivarastostani. Kävimme yhdessä puutarhamessuilla, josta hän valitsi kasvimaalleen iiriksen mukuloita, sekä maissin ja kurpitsan siemeniä. Olen sitä mieltä että pitää takoa kun rauta on kuumaa. Minusta on ihanaa, jos tytär jakaa kanssani intohimoni puutarhailuun.

Musti- koiranpentu sulautuu keväiseen pihaan niin että välillä saa oikein hakemalla hakea että missä se juoksee. Ihan hauska nähdä minkalainen siitä tulee isona.

Fiina on vielä hiukan kulahtaneen näköinen pentujen jäljiltä. Mutta eiköhän se siitä palaudu kesän mittaan. Samaan malliin se edelleen peuhaa ja myyrästää. 

Pikkupuutarhuri oli äijän kanssa järvellä katsomassa joko katiskat voisi kohta laittaa. Sieltä löytyikin ihania aarteita:

tuo on minusta ihan viikinkilaivan näköinen.

Katselin tuossa ettei kevät lopulta viimevuoteen verrattuna kovin paljoa ole myöhässä. Nyt vain on viikon verran ollut niin kylmä, että krookusten lisäksi ei ole ilmaantunut vielä juurikaan muita kukkia. Viimevuonna tähän aikaan kukkivat jo kevätkurjenmiekat. saa nähdä lähteekö jäät vappuna, viimevuonna silloin puhkesi lehti koivuihin, kun oli tosi lämmin.

Niin, kyllä se aurinkokin sieltä tuli sitten esiin jälleen, ja krookukset avasivat kukkansa. Ne on kyllä ihmeen kauniita tänäkin vuonna.

Tien varresssa kukkivat sinivuokot ja leskenlehdet. Pari päivää sitten västäräkki viipotteli menemään pitkin tekeillä olevan terassin kaidetta. Vaikka eilen satoi nenäliinan kokoisia lumihiutaleita ja maa pysyi yön yli valkoisena, aurinko on tänään sulattanut lumet pois. Kevät tulee, yhtä varmasti kuin joka vuosi. Sulanut lumi sulattaa mennessään routaa, ja kohta kaikki jo vihertää. Aurinko hellii meitä joka päivä pidempään, ja heittää kauniit hyvänyön toivotukset matkatessaan taivaanrannan taa.

Voikaa hyvin, ihanaa huhtikuuta kaikille!