Ihan umpimähkään latailin kuvatiedostoista valokuvia. Samalla ajatukset kulkivat takaisin viimekesään. Löytyi kuvakokoelma kesäretkestä tattimetsään kahdestaan pikkupuutarhurin kanssa.

Oli ihanan rehevää ja ilma oli täynnä kesäkuun surinaa, pärinää ja tuoksuja. Kuljimme metsätietä tattimetsän ohi, ja saavuimme niitylle. Otin monta kuvaa pienestä puutarhurista seikkailemassa suloisessa leinikkiniityssä. Kukat ulottuivat lasta vyötäisille. Siellä hän kulki, omissa ajatuksissaan, tutki ja ihmetteli kuusivuotiaan ymmärryksellä ihmeellistä luontoa. Oli hiljaista. Luonnon hiljaista. Oli kärpäsiä ja perhosia ja kimalaisia, oli sillan ali soliseva puro, viereinen koivikkko täynnä linnunlaulua.

Tässä tuo ihana niitty. Kuuletko kesän?

 

Tienvarret kukkivat myös 

Kuusi oli jo tehnyt komeat kävyt.

 

Metsästä löytyi aarre. Maahan pudonnut ja hylätty linnunpesä.

Miten taitavia linnut ovatkaan! Sääli hienoa pesää. Ei sitä raaski metsään jättää kettujen myllättäväksi.

Se otettiin mukaan. Kannettiin hellävaroen kotiin.

Kotipihassa ihastelimme hiirenvirnaa joka oli kauniisti peittänyt vanhan hiekkakasan.

Oli ihan kesä. Kivikossa kukkivat sekaisin ketohärkki ja tuoksukurjenpolvi.