Blogistaniassa on ihana haasteketju, kevätkampa. He ovat aloittaneet tammikuun ensimmäisenä lauantaina, ja jatkavat joka lauantai kevääseen asti kevään seurantaa. Käykääpä katsomassa:

Aluksi ajattelin, että lähtisin mukaan tekemään kevätkampapostauksia, mutta sitten alkoi tuntua, olisi ollut mukavampaa jos olisin ollut mukana alusta lähtien. Toisaalta pohdin, että en varmaan pystyisi olemaan niin säännöllisesti mukana, varsinkaan lauantaisin. Tuo aamukampa on mainio idea, ja toisten kevätkampoja on hauska seurata. Mutta omalla kohdallani päädyin kuitenkin siihen, että seurailen keväänkulkua omassa blogissani tänä vuonna ilman keväänodotuskalenteria tai aamukampaa säännöllisen epäsäännöllisesti.

Jotain piti silti keksiä.

Kuusirannan emännän blogissa oli ihana juttu , jossa tutkailtiin Martta Wendelinin erästä maalausta. Minulle tuli siitä mieleen, että omistan kirja-aarteen:


Se on Kotilieden vuosikirja vuodelta 1932. Olen perinyt kirjan mummoltani, jonka isälle se aikoinaan kuului. (Jos ketä kiinnostaa, niin olen tutkaillut tuota teosta aiemminkin, edellisessä blogissani mm täällä ja täällä.)  Kotiliesien kansikuvat on maalannut Martta Wendelin. Ajattelin, että katseltaisiin noita  kansia yhdessä täällä blogissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ensimmäisen lehden kansikuvan nimi on Morsiamen aarrearkulla.

Nuori morsian siinä pakkaa liinavaatteita kapiokirstuunsa. Hän näyttää onnelliselta. Paljon on ollut työtä valmistaa kaikki liinavaatteet valmiiksi uutta kotia varten. Vaan tuo työ on ollut mieluista.

Onkohan tuo arkkukin itse maalattu?

 Ennen hyvät liinavaatteet olivat todella aarteita. Kangasta ei ollut liikaa saatavilla, ja jokaisen  pyyhkeen, lakanan ja tyynyliinan entisajan morsiamet ompelivat itse, ja nimikoivat kauniilla ristipistokirjaimilla. lakanoiden päätyihin tehtiin usein hienoja pitsireunuksia. Kapiokirstun liinavaate-aarteet nuori morsian vei ensimmäiseen omaan kotiinsa, ja näillä liinavaatteilla pärjättiin siinä kodissa hyvinkin pitkän aikaa.

Olen perinyt muutamia vanhoja liinavaatteita. Niiden kankaat ovat vahvaa ja laadukasta tavaraa. Valkoiset lakanat ovat yhä hohtavan valkoisia, pitsit ja nimikoinnit kauniisti ja huolella tehtyjä. Ne ovat aarteita.

Olisi hienoa jos vieläkin tehtäisiin kapiokirstuja!

Mitä sinulle tulee kuvasta mieleen?