Vihdoinkin selvisin tautivuoteesta. En suosittele kesäflunssaa kenellekkään, tämä tämänkertainen oli kamalan sitkeä ja ärhäkkä. Kävin yhtenä toipilasaamuna kuvailemassa kukkapenkeissä. Pahoittelen jos kuvat on vähän tärähtäneitä, en ollut vielä ihan terve ja hengästyin kuvaamisen edellyttämästä kyykkimisestä melkoisesti. Tänään täytyy tehdä vielä uusi kuvauskierros, ja kuvata myös nuo ruusut jotka kukkii pitkin pihoja tällä hetkellä.
No. Tässä torstaiaamun kuvasaldoa:
Se uusi ihana pioni. Hengästyttää melkein kun se on niin kaunis. Hihkaiskaa joku, jos keksitte mikä lajike tämä on. Muistan vain että se on joku lady tai madame.
Eikö ole ihana!
Tuon pionin viereen on putkahtanut akileijan siementaimi.
Tuon suloisen syttyräisyytensä se lienee perinyt noilta meidän talon vanhaa kantaa olevilta tummansinisiltä akileijoilta, väri lienee tullut yhdeltä vaaleanpunaiselta lehtoakileijalta, joka kasvaa toisessa kukkapenkissä. Tuo väri on kyllä paljon syvempi roosa kuin siinä toisen penkin vaaleanpunaisessa.
Tässä sininen sutturainen:
Varjoliljojen kukinta on aina yhtä ihmeellisen ihana.
Keskellä kukkamaata nousi siis se vaaleanpunainen ritarinkannus. Se on vielä aika matala, mutta kaunis silti. Ihan somasti se sopii illakon ja (illakon takana häämöttävän) kyläkurjenpolven kanssa.
Tuon vaaleanpunaisen vierestä näyttää nousevan toinenkin ritarinkannuksen piippa. Olen ainakin istuttanut siihen joskus vaaleansinisen taimen. Katsotaan pitääkö muistikuva paikkaansa.
Myös palavarakkaus aloittelee kukintaansa.
Mukavaa lauantaita! Nauttikaa kesästä, se on nyt täysi!
Kommentit