Kylläpä näyttää somalta tuo vanha pionipenkki toukokuussa! Tuo kukkamaa oli paikallaan meidän tänne muuttaessamme. Olen sitä vuosien aikana laajentanut ja lisäillyt siihen kasvin jos toisenkin.

mutta mutta...

tässä sama penkki toisesta suunnasta kesäkuun puolivälissä.

Muutama vuosi sitten sain jo kitkemisestä tarpeekseni. Koko penkki pitäisi käydä läpi kerran viikossa jotta se näyttäisi edes joltain. Juolavehnä ja voikukat ovat vallanneet penkin niin täydellisesti, ettei kukkapenkistä kevään tulppaaniloiston ja vanhan punaisen pionin kukinnan jälkeen ole enää mitään iloa.

Riemu pionin kukinnastakin on jo vähän niin ja näin...

Tuo näkymä olisi peräti toivottava, jos oltaisiin pihametsässä perennaniityllä. Siellä ei muutama rikkaruohonen haittaisi, mutta etupihan paraatipaikalla pitäisi sentään joku roti olla.

Vihdoin viime talvena keksin, mihin perustan uuden penkin, johon siirrän kaikki kukat tuosta vanhasta penkistä. Uuteen penkkiin saisin laittaa myös kaikki muut mappiöössä odottavat taimet, joita on kertynyt sukulaisilta ja ystäviltä.

Jos katsotte vielä valokuvaa kesäkuisesta kukkapenkistä; Uusi kukkamaa tulee suoraan sen taakse kuvassa näkyvän vaahteran (suurin puska keskellä kuvaa) oikealle puolelle niin, että se on osa isomapaa kokonaisuuutta johon kuuluu vaahteran lisäksi vaahteran alla kasvavat juhannus - ja mustilanruusut sekä lumipallohesi-pensaat.

Uusi penkki on aika hulppea; pituutta sillä on kymmenisen metriä, leveyttä vähimmillään reilu metri, enimmillään kolme metriä ja multapedillä on syvyyttä 40-50 cm. Tuossa kuvassa se ei näytä kovin hääviltä, mutta kun kuvittelette sen täyteen kukkia, ja reunuksen kivillä pengerretyksi ja nurmikon ympäriltä tasoitetuksi niin näyttää jo paremmalta. Penkin pohjalle levitin sanomalehteä, ja reuna-alueelle suodatinkankaan. Penkin taakse mies nikkaroi vanhoista lankuista tuet, jottei multa lossaa juhannusruusujen tyvelle ennen kuin perennat juurtuvat kunnolla.

No. Keskenhän tuo projekti jäi, kun juhannukselta alkoivat ne mahdottomat helteet, enkä viitsinyt silloin kasveja siirrellä. Vanhasta pionipenkistä sain ennen helteitä siirrettyä kasveja noin puolet. Lisäksi siirsin penkkiin kasvimaan reunalta ruusukvittenin, ja monta ruukullista saatuja kasveja sekä muita kasveja mappiööstä, muunmuassa kaukasuksenpioneita, kirjokuunliljoja, pikkusydämiä, ritarinkannuksia, lehtosinilatvoja. Pikkupuutarhurin kasvattamat leijonankidat ja tiibetinkoirankielet pääsivät kukkamaan reunalle, ja lisäksi kylvimme penkkiin unikoita, jotka tosin kukkivat vasta elokuussa, kun saatiin välillä sateita.

Sain myös ihanan perinnön mummoltani. Peräkärryllisen kukkia hänen ihanista kukkamaistaan; syysleimuja, arovuokkoja, harjaneilikoita, iiriksiä, särkynyt sydän, akileijoja, ukonhattuja, yksi kärhö, punahattuja ja kaksi ämpärillistä sekalaisia kukkasipuleita, tulppaaneja ja helmililjoja luullakseni. On ihanaa että saan vaalia mummon muistoa hoitaessani hänen rakkaita kukkiaan.

Mummo sanoi aina, että puutarhasta ei saa ottaa stresiä, muuten siitä ei ehdi nauttia. Mummon kanssa kävimme alkukesällä kesäkukkaostoksilla ja ihmettelimme yhdessä kuinka ihmeellisen kauniita kaikki kukat osaavatkaan olla. Erityisesti mummoni rakasti kevään tulppaaneja ja lemmikeitä, joita hänen rivitaloasuntonsa takapiha olikin toukokuussa täynnä. Kiitos mummolle rakkaista muistoista!

 

Niin, koko joukko kukkia on vielä laittamatta, mutta hauskaa on myös keväällä nähdä, mitä uudesta kukkamaasta nousee. Korpikankaalta tilasin ukkolaukkoja, lumikelloja, lehtolaukkoja ja satakunta icefollies- narsissin sipulia, jotka kätkin multaan mummon perintösipulien seuraksi.

Vanhasta penkistä tulee vielä jokunen pioni, kellokärhö, varjoliljoja, päivänliljoja, lehtoakileijoja ja jalopähkämöä sekä tulppaanin ja krookuksen sipuleita. Lisäksi haaveilen istuttavani penkkiin lisää kärhöjä, alppiruusuja, (koska osa penkistä on varjossa), liljoja, jalohortensioita ja atsaleoja. Kasvimaan reunalta pitää vielä pelastaa talon vanhaa perua oleva ruskolilja, sekä siemenkätköistä kasvattelen ainakin ritarinkannuksia, punahattuja ja orvokkeja. Katsotaan. Mahtuukohan penkkiin kaikki mitä olen aikonut? On hauskaa kun joku aikomus on edennyt toteutuksen asteelle asti!