Muutaman viikon on ollut elämässä niin pökkeröistä, ettei ole saanut toimeksi laittaa muutakun haasteblogien vastaus-postauksia. Myöskin maailmalla tapahtuvat hurjat asiat ovat vieneet nettiaikaa blogilta, kun on tullut seurattua mm. miten Japani selviytyy maanjäristyksestä, zunamista ja viallisesta ydinvoimalasta, sekä miten kansannousut etenevät arabimaissa.
Pahoittelut siis, etten ole viimeaikoina kovin aktiivisesti kommentoinut teidän blogiystävien blogeissa. Olen kyllä tehnyt piipahduskäyntejä luonanne, en vain ole ehtinyt kommentoida.
Mutta mutta. Olen koittanut välillä ulkoiluttaa perheen ja itseni ulkoilutuksen lisäksi kameraakin. Kevätaurinko tekee ulkona omia ihmeitään, ja lumi sulaa kohisemalla, vaikkei ihan heti uskoisi. Lunta on ihan kaikki paikat täynnä. Ulkona liikumme koko talven tutuksi tulleilla samoilla väylillä. Jos jalka poikkeaa tallaantuneelta alueelta sivuun, niin se uppoaa lumihankeen vähintään puoleen reiteen.
pakkaspäivinä lumihangen pinnalle tulee kauniita kiteitä.
Vaikka hankien hupeneminen tuntuu kaukaiselta haaveelta, saimme sunnuntaina todistuksen auringon voimasta. Pikkupuutarhuri teki aamupäivällä lumiukon. Kun iltapäivällä menimme uudestaan ulos, oli aurinko sulattanut ukkopoloa niin, että sen käsivarsi ja silmät olivat pudonneet maahan, ja eteläpuolella sen selässä oli iso lommo.
Sisällä vuosi sitten saamani orkidea teki ilokseni uusia kukkia.
Kurkistus pullistuvan nupun sisään paljastaa jo terälehtien kuvioinnin
Meille on myös ilmestynyt uusi reikä ulkoseinään. Viime perjantaina kirvesmies asensi meille oven keittiöön. Siitä pääsee terassille ja suoraan etelän puoleiseen puutarhaan. Ihanaa. Yhtenä aamuna kun heräsimme Pikkuapulaisen kanssa aikaisin, ehdin kuvata auringonnousun terassilta.
Ajatelkaa. Aurinko nousee jo ennen kuutta. Ja laskee vasta kun kello käy iltaseitsemää!
Kevät on kuulkaa ihan nurkantakana!
Kommentit