Voi pieniä kukkamaan ihmeitä!

Kukkamaa herää hiljalleen viimepäivien sateista virkistyneenä uuteen kasvun kevääseen.

Katselen kaikkea mullasta pilkistävää, koitan saada itseni muistamaan taas, minkälaisia kukkia mistäkin alusta nousee. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kuukauden kuluttua ei kukkamaassa juuri mullan pintaa näy, kun kasvu on jo niin rehevää. Nyt kukassa ovat narsissit. Esikot ja pikkusydämet aloittelevat,lemmikit, laukat ja arovuokot seuraavat pian perästä, ja siten onkin jo ihan kesä. Jotkut ovat vielä ihan kokonaan mullan uumenissa, kuten liljat, jaloangervot ja kuunliljat. Tulppaanejakin piti tulla, mutta niitä ei ole kuin muutama, jotka kasvavat laukkkojen kupeessa.

Muualla tulppaanien istutuspaikoilla on vain koloja kertomassa karua kieltään myyrien tihutöistä. Täytyy varmaan kokeilla seuraavaksi valkosipulimurskaa, kanankakkia ja keisarinpikarililjoja tulppaani-istutuksien rinnalle, ja sitten vain toivoa parasta. Tai sitten hankkia pelkästään erilaisia laukkoja ja narsisseja, ja unihtaa tulppaanien kasvatus kokonaan. Nyt toivon vain, etteivät myyrät ole saman tien pistäneet poskeensa liljoja, joiden sipuleita on samassa paikassa. Toivon sentään että liljat vielä nousisivat maan uumenista.

Löysin kuitenkin ihaniakin asioita kukkamaasta. Tämmöinen, luullakseni talvisaippo, oli ilmestynyt alppiruusun juurelle. sekin on varmasti saanut alkunsa jostakin mummon perennatuppaasta.

Ostin viimekeväänä myös punaisen tarhakylmänkukan. Se teki kaksi suloista kukkaa. Luulin että olin ostanut niitä kaksi, mutta nyt sitä toista ei näy, joten ehkä vain kuvittelin että ostin niitä useamman.

Nurmikosta löytyy taas paljon siirrettävää. Pikkuruiset esikkoruusukkeet tulevat huomatuksi vasta nyt kun ne kukkivat ensimmäisen kerran. Niitä on toista kymmentä pientä keltaista ilopilleriä pitkin etupihan nurmikkoa. En henno kuitenkaan päristellä näiden yli ruohonleikkurilla, joten ne täytyy vain kerätä talteen.

Viimevuonna pääsin eroon yhdestä murheenryynistä, ja tässä olisi toinen. Se on tähän asti jotenkuten pysynyt aisoissa, mutta nyt vuohenputki on vallannut sen ihan kokonaan. Olen kyllä aikonutkin tehdä tälle jotakin, mutta nyt täytyy suunnitelmia nopeuttaa, sillä paikalle on suunnitteilla suojaistutus talven aikana valmistuneen saunan ja kylätien väliin. Ei sen puoleen, en olisi kyllä enää yhtään kesää kestänytkään katsoa tätä rytökasaa. Siinä kasvaa palavarakkaus, akileijoja, kyläkurjenpolvi, pallo-ohdaketta, ritarinkannuksia, ukonhattuja, taatankurjenmiekkaa, pikkuinen kuolanpionin alku, astereita, siperiankurjenmiekkaa, kevätvuohenjuurta, mukulaleinikkiä ja mitähän vielä? Paljon kaikenlaisia maatiaisperennoja siis. Suurin osa niistä mahtunee vielä uuteen kukkamaahan. Taas on hommia tiedossa, kun kaikki kukat pitää nostaa ylös ja pestä puhtaaksi vuohenputkesta. huhhuh!

Ulkona tuulee ihan kamalasti. Kai sekin on yksi alkavan kesän merkki.