..kaunista, ettei oikein tiedä, mistä aloittaisi...
Aamut ovat ihanan kuulaita. Sumu nousee notkosta ja aamukaste saa kaiken loistamaan auringossa.
Aamuisin lähdemme pikkuapulaisen kanssa ulos samalla ovenavauksella, kun pikkupuutarhuri lähtee kouluun.
On niin ihanaa kuljeskella aamukasteisessa puutarhassa. Kaikkialla on niin paljon kaikkea kaunista. Kesän kukoistus ei todellakaan lopu elokuuhun. Nyt lataan kukkuramitalla kukkakuvia. Vaikka varmasti olen ollut ihan tohkeissani esittelemässä elokuun kukkaloistoa blogissani edellisinäkin vuosina, ja tuntuu että toistan itseäni, en silläkään uhalla malta olla laittamatta kukkakuvia taas uudelleen.
Madame le Coultre, arvokas kärhörouva, kukkii. Se on päästänyt tänäkesänä villin luontonsa valloilleen, ja suikertanut varsillaan pitkin kasvimaata rajaavaa angervoaitaa. Tässä se nojailee huolettoman elegantisti nokkoseen.
Joko mainitsin, että Jackmannii on ihastuttava?
Se kukkii niin kovasti. Taidan ihan kohta pakahtua ihastuksesta.
Kultapallot kurottelevat korkeuksiin, kohti aurinkoa.
Kultapallo, miten viehättävä ja samalla herttainen nimi!
Kuparikuoriaisten uusi sukupolvi on hakeutunut syömään mettä nauhuksen kukkiin.
Sato kypsyy. Nyt on aika mehustaa, hillota ja pakastaa vitamiinit talvenvaralle.
Valkoherukat on ihmeellisen näköisiä. Väristä ei uskoisi, että marjat on täynnä makua.
-------------------------
Sitten siirrytään etupihalle.
Kukkapadassa etuoven rappusten vieressä on ruuhkaa. Siinä kukkii vieläkin muutama keväällä istutettu orvokki, keskellä kasvaa jalohortensia, joka ei halua kukkia. Sitten on lumihiutaletta, laakakatajaa ja koristetupakkaa. Ahkeraliisojakin oli, mutta joku elukka pisteli ne poskeensa. Paikallisesta puutarhamyymälästä ei löytynyt enää kuin pegonioita tilalle.
Jostain syystä en ole aiemmin juurikaan piitannut pegonioista. Nyt on kyllä myönnettävä, että ne ovat aika ihastuttavia orvokeiden kainalossa.
Ja suorastaan huikaisevan kauniita neovat kastepisaroineen aamuauringon valossa.
Etupihan vanhassa kukkapenkkipöheikössä hallitsevat siniset ukonhatut.
Ukonhattujen vieressä kukkivat hieman homssuiset ja boheemit puutarhajuhlien kaunottaret, rohtosuopayrtit. Niiden juurista on ennen tehty saippuaa. Oikeastaan ne eivät saisi kasvaa kukkapenkissä, koska ne leviävät juurillaan joka paikkaan. Mutta olen niin hellämielinen näille vanhoille perinnekasveille, jotka ovat kasvaneet täällä niin kauan kuin puutarha on ollut olemassa, että en raaski niitä hävittää. Ne tuoksuvat varsinkin iltaisin ihanasti makealle hunajalle, ja houkuttelevat luoksensa yöperhosia.
Vanhassa penkissä kasvaa myös sinipallo-ohdake. Luulin että olin siirtänyt sen toiseen paikkaan, mutta ilmeisesti joku juurenpala oli jäänyt, kun siniharmaat kukkapallot kurkottelevat korkeuksiin edelleen. En ole varma, onko se hieno vai ei. Kaikissa oppaissa ja kirjoissa se näyttää siniseltä ja upealta, omani on jotenkin harmaa. Odotan aina, että se alkaa kukkien kunnolla avauduttua sinertää, mutta melkein aina se alkaa lakastua ja ruskettua heti kun on aavistuksen alkanut sinertää. No, siinäpähän sekin nyt kasvaa kumminkin. Ainakin se on pörriäisten mieleen.
Uudessa kukkamaassa liljat loistavat. Lilasekoituksen lajikkeet tuntuvat kukkivan vuorotellen. Vielä on muutama tummanpunainen lilja avoinna.
Seuraavaksi näyttää avautuvan ihastuttavat kermanvalkoiset liljat. Sattumalta osui samalle kohdalle punahattu. Herkullinen parivaljakko.
Punahatut ovat kyllä ihan parhaita.
Arovuokot ovat tainneet mennä sekaisin. Nyt on elokuu, eikä kesäkuun alku. Siinä ne vain kukkivat täyttä häkää väärään aikaan. Kuva ei ole alkukesältä, sen todistavat nuo nyykähtäneet jalokallioiset kuvan alalaidassa. Suloinen yllätys!
Äitienpäiväruusu tekee aina vaan uusia nuppuja.
Näyttää ehkä huolimattomalta meiningiltä, kun cocispullo törröttää kukkapenkissä. Sillä on kuitenkin tarkoitus. Pullon kyljessä lähellä pohjaa on reikä, ja pullossa on vetta. Kun korkki on kiinni, vesi tulee hitaana norona ulos reiästä. Se on erinomainen ja halpa kastelujärjestelmä, jonka avulla kasteluvesi ei valu hukkaan vaan pulputtaa hiljalleen kasvin juurelle. Puutarhamyymälästä tarttui kukkapataan tulleiden pegonioiden mukana alppiruusu Mikkeli, joka kaipasi helteisenä päivänä vettä juurilleen.
Tiikerililja, joka ei koskaan kukkinut vanhassa penkissään, kasvatti uudessa penkissä puolitoistametrisen varren latvaan kauniita kukkia.
Se on kyllä ihmeellinen.
-----------
Mieli askartelee jo ensikeväässä.
Postilaatikosta tupsahtelee kaiken maailman ihania sipulikukkakuvastoja. Tekisi mieli ostaa vaikka mitä!
Sain myös ihanan lähetyksen Kuusirannasta.
Kiitos paljon Tuulalle! Vihdoin saan kokeilla valkoisen varjoliljan kasvatusta! ja tuo mustaherukkajäätelöakileijakin kuulostaa vallan kutkuttavalta! Kohta onkin aika laittaa talvikylvökset maahan.
Mutta nyt kaikki ulos nauttimaan alkusyksyn kuulaista raikkaista ilmoista!
Kommentit