Kiitos kaikille jotka vastasivat edelliseen postaukseeni! Toivon edelleen lisää mielipiteitä blogistani, ne voit käydä jättämässä tähän postaukseen, kiitos mielipiteestäsi! Kaikki kehitysehdotukset on tervetulleita!

1237120483_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toiveestanne perustan oman kategorian kasvikortistoille, joissa kerron pihassani olevista kasveista, niiden omasta historiasta, sekä kasvin yleisestä historiasta, kasviopista ja hoito-ohjeista. Laitan omat kategoriat puuvartisille, eli puille ja pensaille, ja perennoille, eli monivuotisille ruohovartisille koristekasveille. Jos haluatte, tuon mukaan myös luonnonkasvit, niitäkin pihassamme riittää.

Siispä tervetuloa kanssani matkalle kasvien kiehtovaan maailmaan!

 

Juhannusruusu, Rosa pimpinellifolia "Plena"

1245649783_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Ensimmäiseksi kerron juhannusruususta. Se on kaikille tuttu, ja monille meistä rakas. Mikään ei voita juhannusruusun tuoksua tyynessä keskikesän illassa.

Lisätietoa hain Suomalaisesta ruusukirjasta  (Kolmas uudistettu painos,Tammi 2002, Alanko, Joy, Kahila, Tegel)

Juhannusruusu kuuluu puutarhassamme alkuperäiseen kasvistoon, eli se kasvoi täällä valmiiksi silloin kun muutimme taloon. Se kasvaa isona puskana portin pielessä ja toisen vanhan sisääntulotien varressa. Nykyisellään meillä on entisten kahden  sisääntulotien sijasta vain yksi pihatie, ja tie, jonka varressa juhannusruusu kasvaa on peittynyt osittain uuden kukkapenkin alle, ja osittain nurmikon alle.

Uskollisesti juhannusruusumme kukkii joka kesä. Jos alkukesä on ollut lämmin, se kukkii jo kesäkuun toisella viikolla, ja viileämpinä kesinä juhannuksen tienoilla. Joskus myyrät pistelevät sen poskeensa melkein kokonaan, ja lähes kaikki oksat on leikattava maata myöten alas. Kuitenkin aina jäljelle jää muutama oksa, jotka sitten kukkivat sitäkin innokkaammin. Ihmettelen kyllä, miten myyrille maistuu niin piikkiset oksat, niillä täytyy olla ihan omanlainen ruuansulatus.

1245649874_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 Juhannusruusu kukkii kaksivuotiailla ja sitä vanhemmilla versoilla, joten jos sen leikkaa kokonaan alas keväällä, jää kukinta siltä kesältä näkemättä. Pensas kestää yleensä talven Lappia myöten, joten talvivauriot ovat harvinaisia, ja leikkauksen tarve jääkin sitten noihin myyrätyhojen poistoihin ja vanhimpien versojen poistoon. Hyvin harvoin koko pensasta tarvitsee leikata alas, vaan se pysyy elinvoimaisena ja kauniina vuosia ilman sen voimakkaampaa leikkaamista.  

Juhannusruusua vaivaavat harvoin mitkään taudit tai tuholaiset. Joinain vuosina saattaa vattukärsäkäs tehdä pensaassa tuhojaan syömällä nuppujen varret poikki. Tai kirvat innostuvat imeskelemään ruusunlehdet ikävän näköiseksi. Hoidoksi pieneen esiintymään auttaa, kun kerää ajoissa katkenneet nuput pois. Ruusut voi suihkuttaa ensiavuksi voimakkaaalla vesisuihkulla tai miedolla mäntysuopaliuoksella. Jos viotus on paha, voidaan avuksi ottaa luonnonpyretriinivalmisteet. Tärkeää on tarkkailla tuholaisten esiintymistä, ja ryhtyä toimeen heti, kun ensioireet huomataan. Näin torjuntaan pystytään käyttämään mahdollisimman luonnonmukaisia menetelmiä.

Paras torjuntakeino kasvitauteja kuten härmää vastaan on kasvin oman vastustuskyvyn parantaminen. Maanpinnan kattaminen kuorikkeella tai maanpeittokasvien istuttaminen pensaan tyvelle parantaa huomattavasti ruusun elinoloja. Maanpeittokasvit eivät kilpaile ruusun kanssa, sillä niiden juuret ovat pinnassa, kun taas ruusun syvemmällä maassa. Maan kattamisesta on monia etuja: 1. Syväjuuriset rikkaruohot eivät kilpaile ruusun juurien kanssa elintilasta. 2. Maa ruusun tyvellä pysyy ilmavana, ja juuret saavat happea. Kosteus pysyy maassa katteen ansiosta paremmin, jolloin ruusun poudansieto paranee. 3. Ruohonleikkurilla on helpompi kiertää pensas, kun sen tyvellä on jotakin muuta kuin ruohoa. 4. kate tai maanpeittokasvi on kaunis ja siisti ratkaisu, ja parantaa pihan yleisilmettä.                     Sopivia maanpeittokasveja ruusulle ovat vaikkapa matalat kurjenpolvet, kevätkaihonkukka, peipit, maahumala ja rönsyansikka.Ruusu viihtyy erinomaisesti myös isommissa kasviryhmissä muiden pensaiden ja puiden sekä perennoiden seurassa.

Muista myös lannoittaa ruusuasi säännöllisesti, ja kalkita maa kolmen vuoden välein. Istuta Ruusu aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan. Täysin varjossa ruusu ei kuki niin runsaasti kuin auringossa.

Juhannusruusu viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla. Multavassa ja voimakkaassa maassa siitä tulee korkea ja rehevä, kuivassa ja kivikkoisessa maassa , matalakasvuinen ja pienilehtisempi. Molemmissa paikoissa se kuitenkin kukkii runsaasti keskikesällä noin kaksi viikkoa. Jotkut kannat tekevät muutamia kukkia uudestaan syksyllä. Mustia kiulukoita tulee pensaisiin vähän; syksyn koristearvona onkin enemmän kauniin violetinpunainen ruska kuin kiulukat. Juhannusruusu kuuluu pimpinellaruusuihin, joiden hyvä tuntomerkki on hyvin tiheäpiikkiset versot ja pienehköt pihlajan lehteä muistuttavat  tummansinertävänvihreät lehdet.  Viimeistään valkoisesta löyhän puolikerrotusta voimakkaasti ja ihanasti tuoksuvasta kukasta kasvin tunnistaa juhannusruusuksi. Ohuita piikkejä on versoissa niin paljon, että se näyttää karvaiselta, eikä juhannusruusupuskaan todellakaan tee mieli  koskea paljain käsin.  Kukat ovat ihastuttavia maljakossa, mutta varaa poimintaretkelle vahvat hanskat tai maljakko, johon voit laittaa oksat suoraa oksasaksia apuna käyttäen; piikit ovat ihossa inhottavia, ne ovat hauraita ja katkeavat helposti, joten ihoon jäänyt piikki on vaikea poistaa.

1662807.jpg

Vaikka taimistoista löytyy toinen toistaan kauniimpia ruusuja, jotka kukkivat  hyvinkin pitkään, on juhannusruusulla lyhyestä kukinnastaan huolimatta paikka suomalaisten sydämissä. Sen tuoksu on yhteistä kansanperinnettämme, ja lienee lähes jokaisella meistä tuoksumuistissa tallessa. Jos se ei nykyisin kasvakkaan joka pihalla, niin ainakin olemme nähneet sen ja haistelleet sen tuoksua mummolassa maalla tai vanhoissa puistoissa. Enne sitä kasvoi lähes joka pihassa.Juhannusruususta sanotaan meillä Suomessa, että se on lyhyen suomalaisen kesämme vertauskuva, kukkii lyhyesti, mutta sitäkin valoisammin ja kauniimmin.

 Suomalainen ruusukirja kertoo, että juhannusruusua viljellään Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa, muissa maissa se on harvinainen, tai täysin tuntematon.  Emme suotta ajattele että juhannusruusu on supisuomalainen, niin ajatellaan muuallakin; Ruotsalaiset kutsuvat sitä nimellä ”Finlands vita ros” ja englanniksi sen nimi on ”Finnish White”. Tarkkaa juhannusruusun alkuperää ei tiedetä. Suomessa sitä on kasvatettu ainakin 1800- luvulta lähtien, ja kasvin arvellaan kulkeutuneen Suomeen Venäjältä.

1662803.jpg

Juhannusruusua on helppo lisätä juurivesoista, joita se tekee joidenkin mielestä liiankin runsaasti. Mikäli ei halua juhannusruusun innokkaasta leviämisestä riesaa, sen kasvupaikka on syytä rajata juurimatolla, tai sitten istuttaa se paikkaan, jossa se saa vapaasti levitä isoksi kasvustoksi. Suomessa on taimistolla otettu viljelyyn puhdistettu juhannusruusun kanta, joka on saanut FinE- merkin, joka merkitsee että kasvi on kotimaista alkuperää ja on kestävä, suositeltava kasvi Suomen oloihin. Älä osta ulkomaista kantaa olevia juhannusruusuja, koska niiden geeniperimä on usein tottunut eripituiseen kasvukauteen, eikä kasvi välttämättä menesty meidän pohjoisissa oloissamme.

1245649949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e