Katsokaa:

Löysin tamminuorukaisen juurelta lumikelloja.

Ja kirsikkapuun juurelta krookuksia!

Pilvisellä ilmalla ne ovat tiukasti laskostaneet itsensä suppuun. täytyypä mennä pian uudelleen kuvaamaan, kun aurinko alkaa paistaa.

Ajatella. Nyt on tiistai, viime lauantaina maa oli vielä kokonaan lumen peitossa ja tehtiin vielä yksi lumiukkokin.

Sitten satoi räntää ja vettä sekä sunnuntaina että maanantaina.

Tänään ei lumiukosta ollut jäljellä kuin maahan pudonnut porkkananenä. Ja lumi on sulanut monin paikoin kokonaan.

Oli siis aika ottaa kamera mukaan ulkoilemaan ja kierrellä puutarhassa kuvaamassa.

Kaksi- ja puolivuotiaalla Pikkuapulaisellakin tuntui olevan kova kiire. Hän kiersi läpi kaikki lätäköt moneen kertaan, ja polkutraktorikin piti jo saada ulos talvisäilöstä. On niin mukavaa kun pääsee taas liikkumaan missä huvittaa. Lumi kun teki pienen ihmisen liikkumisen niin hankalaksi, ja kulkeminen onnistui vain tallatuilla poluilla.

 

Omenapuut odottavat sahaa, voimasaksia ja sekatöörejä. Nyt olisi hyvä aika leikata.

Viimesyksynä yksi vanhan omenapuun oksa räsähti katki runsaan sadon rasittamana. Se jäi syksyllä sahaamatta pois. Se olikin oikeastaan ihan hyvä juttu. Gourmetjänis on saanut ruokailla siinä ja saanut herkullista omenapuunkuorta kylliksensä. Katkenneen oksan ansiosta jänö näkyy jättäneen muut omenapuut rauhaan.

Etupihalla gourmejänis sensijaan on käynyt. Uudessa kukkapenkissä on sen istumapaikka.

Kukkapenkistä se ei onneksi ole syönyt mitään. Se on vain hieman hoitoleikannut kukkapenkin takana kasvavia juhannusruusuja...

Alppiruusut eivät jänölle onneksi maistu. Viime keväänä ostettu taimi on lumen suojissa talvehtinut erinomaisesti, ja jokaisen verson kärjessä näkyy uusia kukka-aiheita.

Heitän myös jäähyväisiä portinpielen koivuille. Sääli on niitä kaataa, mutta edellinen asukas on istuttanut ne liian lähelle kylätietä. Ne eivät pysyisi kauniina pitkään, sillä kylätien viereinen oja kaivetaan tienhoitolaitoksen toimesta auki joka toinen kesä. Yksi niistä on jo puoliksi kuollut latvastaan. Ojankaivuusta ovat kärsineet kylätien varressa kasvavat muutkin koivut, jotka kasvavat useita metrejä kauempana tiestä kuin nämä koivut. Harmi, mutta ei voi mitään. minulla on jo suunnitelma siitä, mitä koivujen tilalle istutetaan. Kerron siitä sitten kun asia on ajankohtainen.

Ai niin, siinä keskellä kukapenkkiä seistessäni ja kuvaillessani jänön tihutöitä ja noita koivuja, huomasin jalkojeni juuressa lisää lumikelloja. Ne ovat puskeneet itsensä paksun vaahteranlehtikatteen läpi. (Kukkapenkin taustalla kasvaa nuorehko vaahtera). Näiden lumikellojen täytyy olla jotain Mummun perintöperennojen mukana tulleita, sillä en ole mielestäni lumikelloja istuttanut kukkapenkkiin. Ihania ne on, ja kuiskuttelevat että kevät ja kesä ovat täällä ihan pian.