Hurjaa miten aika huiskahtaa kuin siivillä! Syyskuu meni ohi kovaa vauhtia ja nyt ollaan jo pitkän matkaa edetty syksyisiäkin ilmoja ja ollaan jo lokakuun puolessa välissä! Arjen tiimellyksessä ja kahta ihmistainta kavatellessahan tämä syksy on mennyt. Vauvakin on jo kaksikuinen, ja viisivuotias pikkupuutarhurikin kasvaa kohisten. Juuri laitoin molempien pieneksi menneet vaatteet varastoon ja otin isommat tilalle.Tietokone tulee avattua entistä harvemmin, ja silloinkin tahtoo kaikki jäädä vaiheeseen. Tätäkin postausta olen koittanut saada valmiiksi ties kuinka monta kertaa.

Pikkupuutarhuri kävi eräänä päivänä noutamassa kypsyneen jättiläisauringonkukkansa sisälle. Harvoin tulee ihasteltua harmaata väriä, mutta auringon kukan kypsyneet siemenet ovat symmetrisessä järjestyksessään mielestäni todella kauniita.

Sitten maistettiin muutama siemen tuoreeltaan. Ihastelua ja ihmettelyä riitti pitkäksi toviksi noissa huopapeitteisissä hopeanhohtoisissa siemenissä..

Kalareissut äijän kanssa vaativat kunnon evästä. Eräänä päivänä pyöräytettiin evääksi pellillinen muffinsseita. Kalamiehet ovatkin jaksaneet eväiden turvin olla kalassa monta tuntia, ja tuomisina on ollut monta hauenvonkaletta joista on riittänyt pakastimeenkin täytettä.

Kameraa olisi hyvä ulkoiluttaa enemmänkin. Monta kukkaa on kukkinut puutarhassa ihan omia aikoijaan ilman kenenkään ihastelua. Pikkupuutarhuri on valokuvannut äitiään enemmän viimeaikoina, ja muutamia hyviäkin ostoksia on mukana. Mainittakoon, että tämän postauksen ensimmäinen kuva on pikkupuutarhurin ottama.

Ajatukset askartelevat toisinaan jo ensikeväässä. Ostin lisää tulppaanin sipuleita, kun myyrät tyhjensivät viime talvena toisen kukkapenkin. Kaupasta lähti mukaan liljakukkaisia vaaleanpunaisia ja valkoisia, sekä kasvitieteellisiä tulppaaneita kukkapataan kanervien juurelle kevättä odottamaan.

---

Pari päivää sitten satoi räntää. Yöpakkasia on ollut monena yönä. Puuarha valmistautuu talviunille, herätäkseen jälleen ensikeväänä raikkaana ja vihreänä. Syksy tekee hyvää. Mutta pimenevät illat ja tuhruinen kylmä keli tuntuisivat melkein liian raskailta, ellei tiedossa olisi, että jälleen tulee kevät, joka ei olisi mahdollinen ilman syksyä ja tuleentumista ja lehtien varisemista. Nyt voi käpertyä sisälle ja polttaa kynttilöitä ja ottaa esille sen viime talvena kesken jääneen sukankutimen. Nautitaan syksyn myräköistä ja toivotaan lumista talvea.

Toivottelen täältä kaikille ihanaa syksyä ja sunnuntaita!

Ensimmäinen kärhöni Clematis Jackmannii kukkii edelleen, toista kuukautta jo. Hankin sen ja istutin paikalleen saviseen peltopuutarhaamme ensimmäisenä maalla asumisen keväänämme kuusi vuotta sitten. Tuolloin en tiennyt kärhöistä oikeastaan mitään muutakuin että ne pitää istuttaa syvään. Ja että ne ovat kertakaikkiaan ihastuttavia, ja niitä on pakko saada omaan puutarhaan. Kerran sitä on siirretty puolisen metriä lähemmäs porttia, jotta se paremmin pääsisi kiipeämään. Eikä se juri siitäkään hermostunut, kasvatti ehkä hiukan lyhemmän versoston sinä kesänä. Muuten se on saanut kasvaa itsekseen. Joinakin vuosina olen muistanut sitä lannoittaa, joinakin en. Yleensä hoidoksi on jäänyt vain pahimpien rikkaruohojen ( juolavehnän) kitkeminen juurelta.

Mutta joka vuosi se on kukkinut. Joskus alkukevään hallat ovat paleluttaneet sen versot, mutta sitkeästi se on puskenut tilalle uudet versot, joilla se on sitten kukkinut loppukesästä. Juuri tämä yksilö on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, etteivät kärhöt voi niin kovin vaikeita olla kuin monissa kirjoissa pelotellaan, ja siksi uskallankin niitä suositella kaikille.

Mutta eikö se olekin ihastuttava?

Elämä on olut ihmeellistä ja ihanaa. Kesän kypsyessä olemme ihmetelleet uutta ihmistainta ja kuunnelleet nukkuvan vastasyntyneen suloista tuhinaa rattaissa.

Tuhat kiitosta kaikille ihanista ja mieltä lämmittävistä onnitteluista! Olette kultaisia!

Ensikesänä meitä puutarhailijoita on yksi enemmän multaa kuopsuttamassa. :)

Pikkupuutarhurin, josta on kuoriutunut myös erittäin reipas isosisko, kasvimaalla jättiauringonkukka kukkii. Alakuvassa näkyy hyvin kuinka pitkäksi huiskeloksi se on venähtänyt, vieressä on noin kolmimetrinen ruusuorapihlaja.

Kukka on ruokalautasen kokoinen.

Olen koittanut sivumennen hiukan kuvailla puutarhan kukkasia. Kokoilen niistä postauksia sitten syksyn mittaan. Kärhöt ovat joutuneet pärjäämään tämän kesän ilman hoitoa, kuten kaikki muukin puutarhassa. Siitä huolimatta ne kukoistavat. Vieläkö joku väittää että ne vaativat kasvattajaltaan tarkaa huolenpitoa?

Kärhöihinkin palaan vielä. Ensiviikoksi on luvattu hellettä. Nautttios siis kaikki ihanasta syysilmasta ja kuulaista illoista.

Hyvää sunnuntaita!

Pikkupuutarhuri sai pikkuveljen viime keskiviikkoiltana. Kiitos kaikille rohkaisun ja kannustuksen sanoista ja mukana elämisestä!

Mieli on nöyrä ja kiitollinen. Jälleen uudelleen huomaan ihmetteleväni, kuinka pieni ja avuton ihminen voi olla. Elämän alku on ihmeellinen ja kaunis.

Kärhöt kukkivat, koulut ovat alkaneet. On yhä kesä, vaikka illat ovat viileitä. Elokuun illat ovat juuri semmoisia kuin olen aina muistanutkin, kuulaita, raikkaita, kuutamoisia, kypsän kesän tuoksuisia.

Eräällä pienellä ihmisen alulla ei vain näytä olevan minkään valtakunnan kiirettä. Hän löllöttelee yhä vatsassani ja potkii parhaillaan kylkiluideni alle. Ilmeisesti siellä on liian mukavaa, kun hän ei malta vieläkään tulla ulos. Raskausviikkoja on tänään 41+2. ( Luulin että hän syntyisi hiukan aiemmin, pikkupuutarhuri syntyi raskausviikolla 39+3, 5 päivää ennen laskettua aikaa. Nyt ollaan siis jo lähes kaksi viikkoa pidemmällä. Toisaalta tekee nöyräksi, että näin vähän ihmisellä itsellään on sanomista siitä, mitenkä isot asiat elämässä menevät.)

Olemme maleksineet puutarhassa, syöneet viinimarjoja, karviaisia ja vadelmia, tankanneet kesän vitamiineja. Aika vähän olen jaksanut kerätä satoa pakastimeen, mutta eiköhän sitä selvitä vähemmälläkin säilönnällä. Nyt odotamme että omenat kypsyvät, ja että sateita tulee sen verran että päästään tattimetsälle.

Ja ihmettelemme pikkupuutarhurin kasvimaan jättiläisauringonkukkaa. Siinä on nuppu vasta, mutta varsi on lapsen ranteen paksuinen ja pituutta sillä on kolmisen metriä. Ne olivat kai ihan tavallisia auringonkukan siemeniä, olen kaikille ihmetteleville sanonut. viereisessä penkissä on samasta pussista kylvettyjä auringon kukkia, ja ne ovat korkeintaan metrin mittaisia.

Toivotan iloa ja voimia kaikille arkisen aherruksen aloittaneille ja enkeleitä lasten koulutielle!!

Hyvää viikonloppua!

Olen edelleen yhtenä kappaleena. Laskettuun aikaan on kolme päivää. Enää ei oikein ole puhtia eikä hoksottimiakaan ryhtyä mihinkään järkevään.

Jotkut sentään ahkeroivat.

Puutarha elää omaa elämäänsä ilman sen kummempia hoitotoimenpiteitä. Kärhöt availevat kukkiaan. (koitan laittaa kuvia tännekin, sitten syksymmällä kun on aikaa istua koneella ehkä..)

Mahtavaa elokuuta kaikille! En ole unohtanut teitä!

Vauvan laskettuun syntymäaikaan on enää rontti kaksi viikkoa. Mitä enemmän vatsa pyöristyy ja helle jatkuu, sitä vähemmälle jää kukkien kuvaaminen ja myös tämä blogistaniassa häärääminen. Aika huiskahtaa ihan vain lojuen ja pieniä valmisteluja tehden. Vauvan kamppeita on hiljalleen kaivettu pikkupuutarhurin kanssa varastosta, vaatteet ja kestovaipat on pesty ja taiteltu hoitopöydän laatikoihin valmiiksi. 

Pikkukasvimaan kypsyvää satoa on ihasteltu ja ihmetelty, retiisit on popsittu parempiin suihin, pinaateista on paistettu ensimmäiset letut, ja ruiskukkien pullistuvia nuppuja on ihmetelty ja onpa muutama ihanan makea punajuurikin jo nautittu lounaan lisukkeena. Kävimme myös mansikkapellolla keräämässä mansikoita pienen vasullisen; pikkupuutarhuri on talvesta asti odottanut pääsevänsä mansikkapellolle. 15 kg otin sitten valmiiksi poimittuna tuon vasullisen lisäksi, niin saatiin mansikoita myös pakastimeen.

Pian kukkivat puutarhassa ensimmäiset köynnöstävät kärhöt. Keskikesä on lempeimmillään.

tässä kellokärhö:

Nautitaan kaikki kesästä. Voikaa hyvin!

Ihan aluksi, kiitos kaikille ihanista kommenteistanne! Ne lämmittävät mieltä monta päivää!

Tämän hetken kukkakuvia hallitsee pinkki. Anopilta saatu pioni on avannut ensimmäistä kertaa kukkansa, kellokärhö aloittelee kukintaansa, joka jatkuukin lokakuulle asti, varjolilja ja valamonruusu kukkii täyttä päätä...Tämä kesä on ollurt kummallinen. kaksi viikkoa alle kymmenen astetta ja sadetta, sitten kaksi viikkoa totaalista hellettä, sitten viikko sadetta, ja nyt näyttäisi jälleen lämpenevän. Minulle kelpaisi oikein hyvin 20 asteen lämpö ja puolipilvinen tai osittain aurinkoinen ilma. Helle on ihan liikaa tämän kasvavan vatsan kanssa, ja heinäkuussa viiden asteen päivälämpötila ja pitkät välihousut ja pipo tuntuvat nekin hiukan liioittelulta. Mutta kesä se on kumminkin...

anopilta saatu pioni.

kellokärhö "Alionushka" tämä pitää jokaisen hankkia. Ihan todella upea, ja kukkii ihan oikeasti heinäkuun alusta lokakuun loppuun. Tämä kuuluu niihin ns. perennamaisiin kärhöihin, eli se ei kaipaa muita perennoja kummenmpaa hoitoa, kunhan sen  alkuun istuttaa syvään ja hyvään maahan.

Valamonruusu

Myös punalehtiruusu kukkii. Tämä on yksi lempiruusuistani. vaikka sen kukat ovat pienet, ne ovat hurjan kauniit sinertävää lehdistöä vasten.

tässä herttoniemi

Siitä vaaleanpunaisesta ritarinkannnuksesta on tullut "isoäidin yöpaidan värinen" haalistunut roosa

Kokosin vielä kollaasin kaikesta kukkivasta

Vihdoinkin selvisin tautivuoteesta. En suosittele kesäflunssaa kenellekkään, tämä tämänkertainen oli kamalan sitkeä ja ärhäkkä. Kävin yhtenä toipilasaamuna kuvailemassa kukkapenkeissä. Pahoittelen jos kuvat on vähän tärähtäneitä, en ollut vielä ihan terve ja hengästyin kuvaamisen edellyttämästä kyykkimisestä melkoisesti. Tänään täytyy tehdä vielä uusi kuvauskierros, ja kuvata myös nuo ruusut jotka kukkii pitkin pihoja tällä hetkellä. 

No. Tässä torstaiaamun kuvasaldoa:

Se uusi ihana pioni. Hengästyttää melkein kun se on niin kaunis. Hihkaiskaa joku, jos keksitte mikä lajike tämä on. Muistan vain että se on joku lady tai madame.

Eikö ole ihana!

Tuon pionin viereen on putkahtanut akileijan siementaimi.

Tuon suloisen syttyräisyytensä se lienee perinyt noilta meidän talon vanhaa kantaa olevilta tummansinisiltä akileijoilta, väri lienee tullut yhdeltä vaaleanpunaiselta lehtoakileijalta, joka kasvaa toisessa kukkapenkissä. Tuo väri on kyllä paljon syvempi roosa kuin siinä toisen penkin vaaleanpunaisessa.

Tässä sininen sutturainen:

Varjoliljojen kukinta on aina yhtä ihmeellisen ihana.

Keskellä kukkamaata nousi siis se vaaleanpunainen ritarinkannus. Se on vielä aika matala, mutta kaunis silti. Ihan somasti se sopii illakon ja (illakon takana häämöttävän)  kyläkurjenpolven kanssa.

Tuon vaaleanpunaisen vierestä näyttää nousevan toinenkin ritarinkannuksen piippa. Olen ainakin istuttanut siihen joskus vaaleansinisen  taimen. Katsotaan pitääkö muistikuva paikkaansa.

Myös palavarakkaus aloittelee kukintaansa.

Mukavaa lauantaita! Nauttikaa kesästä, se on nyt täysi!

Ihana helteinen viikko on ajautunut jo puoleen väliin enkä ole päässyt ollenkaan jalkeille katsomaan mitä kaikkea puutarhasssa tapahtuu. Olen ollut perusteellisessa kesäflunssassa monta päivää. Tänään päätin vihdoin nousta vuoteesta ja hakea postin. Ihan pakko koittaa illalla kun valo on lempeämpi käydä pihakierroksella kameran kanssa. Niin paljon kukkii juuri nyt. Ihan uusia kukkijoita on ainakin eräs pioni jonka olen saanut vaihdossa. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Siinä on pari nuppuakin vielä. Aika hurmaava se on, toivottavasti joku tämän blogistanian pionieksperteistä tunnistaa mikä se on. Sitten näyttäisi toisessa penkissä kukkivan vaaleanpunainen ritarinkannus. En muista sitä sinne istuttaneeni, tai ehkä olenkin monta vuotta sitten, ja luulin sen jo kuolleen kun siitä ei ole mitän kuulunut. Se näyttää aika hurmaavalta illakon ja kyläkurjenpolven seurassa. Talon vanhaa kantaa olevat varjoliljat ovat myös avanneet upeat kukkansa. ja monen monta ruusua kukkii myös pitkin pihaa...

Palaan mahdollisimman pian kuvien kera!

Riemullista heinäkuuta!