Täällä

Tervetuloa!

"

Vuodatus.net
Tilannepäivitys #5: Nyt alkaisi näyttää siltä, että huomenna päästään vihdoinkin takaisin linjoille. Tänään vielä tarkistellaan juttuja ja lämmitellään systeemejä huomista varten.

Huonot uutiset ovatkin sitten huonoja. Datanpalautusfirmalta tuli tieto, että kuvapalvelimen kovalevy on täysin menetetty. Saatavilla on vain epäsynkassa olleen kakkoskovalevyn kuvat sekä kaapista löytyneen vanhan backup-kovalevyn kuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet (aikaisemmin mainittu puolitoista vuotta oli virheellinen tieto).

Ne käyttäjät, jotka ovat ostaneet lisätilaa kuville ja joita tämä koskee saavat myöhemmin lisäinfoa sähköpostiin, kunhan saamme selville, millaista hyvitystä meidän on tästä mahdollista antaa.

Olemme äärimmäisen pahoillamme tapahtuneesta.

Omalla hallintasivullani kuvakansioissa on jäljellä kokonaista kuusi kuvaa, nekin helmikuulta 2009. Kaikki, siis aivan kaikki muut kuvat ovat kadonneet. Onhan ne kuvat omalla koneella ja ulkoisella kovalevyllä, mutta blogissa ei ole yhtään mitään. Kuten huomaatte, täällä on aika autiota...

Jahka tästä toivun, niin täytyy alkaa miettiä, että kuinka kummassa tästä jatketaan. Oma blogi  tuntuu vieraalta, kun kaikki kuvat ovat poissa. mitä on puutarhablogi ilman valokuvia? Ei yhtään mitään. 

höh.

Kaksi viikkoa jo Pikkupuutarhurin kesälomaa takana. Aika on huiskahtanut kuin siivillä. On ollut paljon kaikenlaista puuhaa.

Puutarhassa tapahtuu kokoajan, ja kameraan on jälleen kertynyt kuvia vaikka kuinka. Koitan kovasti miettiä, olisiko minulla jotakin uuttakin näytettävää, ettei aina vain näitä samoja talonpoikaispionin nuppuja, kuten joka vuosi tähän aikaan. 

Vaikka ihaniahan nuo ovat, pionit, ja niiden nuput. Tuo talon vanha pioni, Rosea plena, on kotiutunut uuteen kukkamaahan hyvin, ja jokaisessa siirtopalassa on nuppuja.

Kuljen monta kertaa päivässä uuden kukkamaani viertä. Siinä kasvaa kaikenlaista ihanaa.

Tässä kuva kukinnasta reilu viikko sitten, samalta kuvauspäivältä kuin tuo pionin nuppu. Laukat siinä aloittelevat, jumaltenkukka alareunassa kukkii, kevätesikot lopettelevat kukintaansa, ja lemmikit kukkivat myös.

Sama kuvakulma eilen: Lemmikit kukkivat tosi pitkään ja niitä on ihanasti muiden kukkien taustalla. Ukkolaukat ovat komeita, niiden varret ovat vähän lyhyempiä kuin viimevuonna. Täytyy varmaan lannoittaa niitä vähän lisää. Pioni ja siniset iirikset tuovat ihania sävyjä mukaan väribalettiin. Jumaltenkukka on jo kuihtumaisillaan. Onko kenelläkään kokemusta, saisiko siitä kerättyä itäviä siemeniä?  Pian kukkivat myös päivänkakkarat, lehtoakileijat ja varjoliljat.

Ensimmäinen avautunut pionin kukka. Kun kaikki nuput aukeavat, koko penkki näyttää hienolta, sillä pioneita kasvaa monessa kohdassa. (kun vain saisi aikaiseksi tehdä kivireunuksen ja kanttauksen loppuun...)

Tässä (alla) vielä toinen kuva samasta kohtaa. Tämä on tällä hetkellä paras kohta penkissä, se on täysin valmis ja täynnä kasveja, muissa kohdissa on vielä muutama kolo...

Kukkamaan takana alkaa pian kukkia lumipalloheisi vasemmassa reunassa. Tuossa missä nyt kukkii koiranputki, pitäisi kasvaa mustilanruusu, se vain on vähän matala, eikä kuki vielä, joten annan koiranputkien tässä vaiheessa toimittaa kaunista taustakasvin tehtävää. Koiranputken toisella puolella juhannusruusu kasvattaa nuppujaan. Vasemmassa reunasssa siis koiranputki, sen vieressä leveä heinämäinen kasvi on keltakurjenmiekka, jossa näkyy myös olevan nuppuja ensimmäisen kerran. Takana näkyy ihan tavallinen ojakellukka, joka mielestäni sopii hyvin laukkojen kanssa. Tuo vihreä massa keskellä kuvaa on siis akileijoja, varjoliljoja, leimua, päivänkakkaraa, palavaa rakkautta muunmuassa. Alhaalla oikealla sammalleimumätäs toimittaa reunuskasvin virkaa. Kun sammalleimu lopettelee, aloittaa verikurjenpolvi kukintansa.

Lumipalloheisin kukinto on kaunis kun se ei ole vielä ihan täydessä kukassa. Pensaat ovat virkeän näköisiä. Siirsimme ne tuohon puolivarjoon täysin paahteisesta paikasta, ja kirvat näyttävät vaivaavan sitä nyt paljon vähemmän.

Nämä iirikset ovat eräältä paikalliselta ruusuihmiseltä saatuja. Nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa, vaikka olen saanut ne jo useampi vuosi sitten. Edellisessä paikassaan kasvimaan reunuspenkissä ne eivät viihtyneet, mutta nut uudesssa kukkamaassa kuohkeassa maassa ne näyttävät silminnähden paremmilta.

Ymmärrän taidemaalari Claude Monet:a, iiriksiin on kyllä helppo hullaantua. voivoi. Mihinkähän paikkaan alkaisin keräämään erilaisia kurjenmiekkoja?

---------

Vaikka kyllähän minulla olisi yksi paikka, johon oikeastaan voisi tehdä iiriskokoelmankin. Meillä nimittäin oli tässä päivänä muutamana kaivuri kuljettajineen vähän kaivamassa sitä sun tätä. Pääasiallinen puhde oli kaivaa meidän puoriin  (aittaan) rakennetulle pihasaunalle väylä vesiputkelle navetan nurkalla olevalta vanhalta porakaivolta. Siinä samalla maasta nousi ihan mahdoton määrä upeita kiviä. Minä olin heti tikkana paikalla ilmoittamassa, että nuo kivet tulevat kaikki käyttöön, ja niinpä kaivurikuski asetteli kivet ohjeideni mukaisesti vanhan vuohenputken valtaaman kukkapenkin paikalle ja vähän muuallekin, jostain haalimme kaikenlaisia suodatinkankaita kivien alle, jotteivät vuohenputket heti puske kivien koloista. (sain siis vuohenputkikukkapenkkiprojektini päätökseen nopeasti, kun tiesin kaivurin tulevan ja osa kivistäkin oli jo tiedossa) Tähän tulee suojaistutus, jotta saunan terassilla saa olla rauhassa kylätien kulkijoilta. Siihen tulee erilaisia havuja, riippapihlaja, tuohotuomia, luumuja ja kaikenlaisia kivikkkokasveja. Jee. Saan kuin saankin ikioman kivikkotarhan!!

-----------------

Laitetaanpas sitten tämmöinenkin kuva. Tässä on mielestäni onnistunut varjopaikan istutus. Tämä alue on lähes koko päivän varjossa talomme kuistin vieressä pohjoispuolella. Tarkoitus on tehdä samanlainen istutus myös toiselle puolen kuistia, mutta tämän tein ensin, kun tämä on pihaan päin. Istutuksen ja talon väliin on vielä tulossa sorakerros, joka sitten saa koko homman näyttämään hienommalta. 

Valitsin tähän istutukseen kasveja, jotka kestävät katolta tulevan lumen painon, ja jotka pärjäävät karussa maassa. Taustalla on kotkansiipisaniaisia, jotka eivät ole vielä ihan täysikokoisia. Saniaisten edessä on pallohortensia, jonka voi leikata alas jos versot vaurioituvat lumen painosta. Lisäksi tässä kasvaa sormivaleangervoa, isoraitakuunliljoja ja syysvuokkoja. Valkoinen mattomaisesti leviävä ihanuus on tuoksumatara, se onkin ihan verraton maanpeittokasvi varjoon.

Tälläistä tällä kertaa. Muistakaa ihmetellä kaikkia puutarhan ihmeitä!

Tässä vielä kuva koiranputkesta läheltä. Näyttää, kuin pienet kukat tihkuisivat mettä yli äyräiden.

Ihanaa kesää kaikille!!!

Ihanaa kun viimein saatiin sadetta! Kyllä sitä jo kaivattiinkin! Ulkona on taas aavistuksen verran mukavampi olla ja hengittää.

Otin kuvan tästä ojakellukasta ihan vartavasten havainnollistamaan sitä jokapuolella olevan siitepölyn määrää; kukan nukkapinnassa pöly erottuu selvästi.

Lätäköistäkin näkee jotain todisteita siitepölyn määrästä.

Pikkupuutarhurilla on alkanut kesäloma, ja olemme laskeutuneet lasten kanssa loman viettoon, ja alkaneet hidastamaan elämää. Aloittaneet siis sen suositun downshiftingin.

Pikkuapulainen osaa elämän hidastamisen kuin luonnostaan. Lätäkköleikit eivät nimittäin ole mitään kiireisen ihmisen hommaa. ;Meidän tontilla parhaat lätäköt tulee pihatien päähän portin luokse. toisessa päässä pihatietä, varastorakennuksen edessä on kivikasa, noin 25 metriä noista lätäköistä. Pikkuapulainen kulki edestakaisin noiden lätäköiden ja kivikasan väliä, haki kasasta aina yhden kiven, kuljetti sen lätäkköön ja hyppäsi vielä varmuudeksi päälle, jotta kivi varmasti uppoaa.

 Minulle kiireettömyys sopi hyvin, ehdin samalla kuvata kukkamaata kaikessa rauhassa, välillä kävin vain katsomassa kivien upottamista lätäkköön.

Taas tulee näitä pisaraisia kuvia pari.

Yhdessä lemmikkimättäässä mummon perintöarovuokot kasvattelevat nuppujaan.

Lupailin kukkamaani lemmikkimerestä kuvaa. tässä yksi. Siinäkään ei ole kukkamaa  edustettuna, mutta kait siitä jonkun käsityksen saa. kuvassa näkyy myös hyvin, kuinka osa penkistä on auringossa ja osa varjossa. Lemmikit on kyllä niin ihania, niitä saa kukkamaassani olla vaikka kuinka!

Lemmikinkukkahunajaa tilauksessa?

Viimeviikolla laitoin kukkapadan kesäkuntoon. Tällä kertaa en ostanut kesäkukiksi muutakuin orvokeita ja lumihiutaleita.  Muut kukat ovat perennoja, purppurakeijunkukkaa ja nyppykurjenpolvea, keskellä kasvaa kärhö. Perennan taimet ovat melkeimpä halvempia kuin kesäkukat, ja perennoista on iloa myöhempinäkin vuosina, kukkapenkissä tai uudelleen istutettuna seuraavana keväänä kukkapataan. Talveksi ne täytynee jokatapauksessa siirtää maahan jotta ne talvehtisivat paremmin..

Kirsikat kukkivat täyttä häkää. Toivottavasti ennen sateita olleet hallayöt eivät pilanneet kukintaa.

Norjanangervot kukkivat myös, niiden kukat ovat suloisia.

Voikukatkin kukkii jokapaikassa. Ja puutarhakoira tekee omia juttujaan.

Ihanaa kesäkuuta kaikille!

Odotan että alkaisi sataa. Kaikki paikat on täynnään  koivun siitepölyä, kukkapenkkien kaikki kasvit ovat keltaisen pölyn peitossa ja koko perheen voimin olemme saaneet nauttia siipepölyallergian oireista. Sade tekisi niin hyvää. Ulkona olisi taas mukava hengittää vähän aikaa, ja kaikkialle tunkeva keltainen pöly peseytyisi pois. Sade helpottaisi myös kukkien siirtoprojektia, kun kaikkea ei tarvitsisi erikseen niin kovin kastella.

Viimeksi kun satoi, pari viikkoa sitten, kiersin puutarhassa kuvaamassa. Vesipisaroiden koristelemia kasveja on vaikea vastustaa. Kamerasta löytyi muutama vesipisarakuva, jotka tekee mieli laittaa tännekin siltä varalta, että muuten unohtuisi miten kaunista kaikki on sateen jälkeen.

vesipisaroita lupiinin lehdillä

Akileijan lehdet ovat vahapintaiset, ja vesipisarat kierivät pitkin poikin..

Valkovuokon viimeiset kukat torkkuvat sadesäällä.

On kyllä kuitenkin ollut ihanaa, kun on ollut lämmin. Jopa minä olen tarjennut hetken teepaita päällä.

Etupihalla meillä oli vielä ennen ruohonleikkuuta voikukka- lemmikkimeri. Jotenkin pihalla on herttaisen näköistä silloin kun voikukat ovat täydessä kukassa.

Päätin kuitenkin istahtaan ruohonleikkurin selkään ja huristella etupihan nurmikon lyhyemmäksi. Muuten meillä olisi kohta joka paikka täynnä voikukan siementaimia.

Pienen tammen ympärille jätin ihanan heleät lemmikit kasvamaan. Piha näyttää seesteiseltä kun ruoho on lyhyt ja tasainen.

Tosin seesteisyydestä ei ihan vielä voida puhua, jos otetaan lukuun tämä pienenpieni projekti tuossa pihatien toisella puolella..

Tämä on siis se vuohenputken valtaama kukkapenkki, joka on ollut paikallaan ennen kuin me muutimme taloon. olen päässyt perkuutyössä noin puoleen väliin. Penkistä on noussut kymmenkunta ritarinkannusta, mukulaleinikkiä, kyläkurjenpolvea, keltamataraa, syysasteria, tummatulikukkaa,rusopäivänliljaa, siperiankurjenmiekkaa, palavaa rakkautta ja idänunikoita. Sekä tietysti joka lapiollisella mittavat määrät vuohenputkia.

Tekee mieli tämän hävityksen keskeltä hetkeksi palata takaisin tuonne toiselle puolelle pihatietä, tuonne ylhäällä näkyvän tammen taakse, uuden kukkamaan luo...

Siellä kukkii muun muassa tulppaani. Kokonaista kolme kappaletta tulppaaneja on jäljellä siitä suuresta tulppaaninsipuli määrästä, jotka syksyllä istutin.

Myyrät ovat pitäneet pitoja kukkapenkkini uumenissa, ja myös viimekesäiset värililjat ovat kahta lukuunottamatta joutuneet niiden tihulaisten ruokapöytiin. Ainoastaan African queen ja tiikerililja ovat saaneet olla rauhassa, jopa kaikki talon vanhaa perua olevat ruskoliljat ovat hävinneet. Harmi!   Liljoja oli ihan välttämättä hankittava lisää, vaikka ne myyrille maistuivatkin. Viimekesänä hankin niitä ensimmäistä kertaa, ja olin saman tien myyty. Ensiviikolla tulee liljatilaus, ja sitten syyskesällä näette mitä olen istuttanut.  Täytyy laittaa istutuskuoppaan kanankakkaa ja valkosipulin kynsiä myyrien karkoittamiseksi.

Oli siellä kukkamaassa muuten toinenkin kylmänkukkanen, sittenkin. Olin vain istuttanut sen eri paikkaan kun muistin. Muistelin myös että se olisi sininen, mutta eipä ollutkaan. Tällä puutarhurilla taitaa vähän muisti pettää.

Viime vuonna istuttamani jumaltenkukka on komistunut vuodessa huimasti.

Pääsävyinä tulppaanien puuttuessa (joita oli ainakin kolmenlaisia) on erilaiset perennojen nuoret versot sekä heleät kevätkesän sävyt keltainen ja vaaleansininen; lemmikeitä ja keltaisia kevätesikoita on tasaisesti koko kukkamaan pituudelta. (Täytyykin ottaa kokonaisuudesta kuva tänne blogiinkin...)

Siirrytäänpä sitten toisenlaisiin tunnelmiin. Pikkupuutarhurin kanssa löysimme kirpputorilta täydellisen astiaston leikkimökkiä varten. Niillä on jo pidetty monet mehukutsut ystäville.

Kasvimaalle olemme pikkupuutarhurin kanssa esikasvattaneet erilaisia kurpitsoita, kaaleja ja maissia.

Pikkupuutarhurin kesäloma alkaa vajaan viikon kuluttua, ja lomalle on kaikenlaista puuhaa tiedossa.

Nyt on luvattu taas hieman viilenevää ja vähän sadettakin. Nautitaan kuitenkin alkavasta kesästä, sateella tai ilman!

ps. olen saanut tunnustuksia ja haasteita, iso kiitos niistä. Palaan niihin tuota pikaa, kunhan keksin haastaviin kysymyksiin hyvät vastaukset. :)

Eli kuvassa oleva keltainen pitkän huiskea kukkanen on tummatulikukka. Monivuotinen ja aika voimakaskasvuinen, sopii hyvin ritarinkannusten ja muiden korkeiden ja vahvojen perennoiden joukkoon. Kukkii heinäkuussa aika pitkään.

tässä vielä lähikuvaa:

Mukulaleinikki vihertää jo huhtikuussa. Keltaiset kukat toukokuussa, kukinnan jälkeen koko kasvi katoaa maan alle kuten sipulikukatkin tekkevät. Suomalainen luonnonkasvi, joka ei häiritse muita kasveja vaikka leviäisi koko kukkapenkkiin, sillä mukulat ovat pieniä kuin muurahaisen munat. Voi istuttaa vaikka nurmikkoon, kukinnan jälkeen lakastuvat lehdet voi huoletta hurauttaa matalaksi ruohonleikkurilla, kukkii silti seuraavanakin keväänä uskollisesti.

Kasvit on nyt nostettu jo ylös maasta, joten toivon pikaista vastausta ensiviikon kuluessa. Mielelläni otan myös vastaan vaihdossa jotakin sinulle ylimääräistä, mutta vaihtokasvi ei ole välttämätön. Laita kommentoidessasi mukaan sähköpostiosoite (näkyy vain minulle), niin laitan sitten sinulle viestiä. :)

Myös tämä postaus tulee tuolle sivulle.

Noniin. Piirsin teille vihdoinkin jonkinlaisen kartan väriteemapuutarhastani, niin pysytte hiukan perässä ajatusteni kanssa. Kuva on näköjään vähän epäselvä, mutta kaiketi siitä kuitenkin käsityksen saa.

Vasemmalta lukien siis ensimmäisenä on valkoinen väriteemahuone, sitten punainen, sininen ja oikealla viimeisenä keltainen. Nuo pienen neliöt tuossa tarkoittavat laattapolkua, joka mutkittelee portilta toiselle. Tuolta Pääpolulta poikkeaa sitten kussakin huoneessa joitakin pienempiä polkuja, joista yksi johtaa istumapaikalle. Jokaisessa huoneessa on istumapaikka rentoutumista ja kasvien ihastelua varten, sekä keskellä huonetta on joku puu.

Tänä kesänä aloitan vihdoin ihan oikeasti tuota valkoista huonetta. Tilauksessa on puuvartisia kasveja sinne, sekä pioneita, sillä ne ovat hidaskasvuisia.

Puuksi keskelle tulee helmipihlaja, sillä sillä on valkoisen kukinnan lisäksi valkoiset marjat syksyllä. Sitten pikkuhiljaa hankin alppiruusuja ja hortensioita (ja ehkä joskus magnoliakin kun pienilmasto tulee suojaisammaksi muiden kasvien kasvaessa)  varjoisalle puolelle, ja aurinkoon atsaleoja, marjaomenapensas, helmipensas, höyhenpensas, hanhikki, sekä tietysti iso joukko kärhöjä.

Sitten jokapuolelle kaikenlaisia valkoisia perennoja ja sipulikukkia, askellaattojen lomaan matalia maanpeittokasveja....

Kukkamaa herää hiljalleen viimepäivien sateista virkistyneenä uuteen kasvun kevääseen.

Katselen kaikkea mullasta pilkistävää, koitan saada itseni muistamaan taas, minkälaisia kukkia mistäkin alusta nousee. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kuukauden kuluttua ei kukkamaassa juuri mullan pintaa näy, kun kasvu on jo niin rehevää. Nyt kukassa ovat narsissit. Esikot ja pikkusydämet aloittelevat,lemmikit, laukat ja arovuokot seuraavat pian perästä, ja siten onkin jo ihan kesä. Jotkut ovat vielä ihan kokonaan mullan uumenissa, kuten liljat, jaloangervot ja kuunliljat. Tulppaanejakin piti tulla, mutta niitä ei ole kuin muutama, jotka kasvavat laukkkojen kupeessa.

Muualla tulppaanien istutuspaikoilla on vain koloja kertomassa karua kieltään myyrien tihutöistä. Täytyy varmaan kokeilla seuraavaksi valkosipulimurskaa, kanankakkia ja keisarinpikarililjoja tulppaani-istutuksien rinnalle, ja sitten vain toivoa parasta. Tai sitten hankkia pelkästään erilaisia laukkoja ja narsisseja, ja unihtaa tulppaanien kasvatus kokonaan. Nyt toivon vain, etteivät myyrät ole saman tien pistäneet poskeensa liljoja, joiden sipuleita on samassa paikassa. Toivon sentään että liljat vielä nousisivat maan uumenista.

Löysin kuitenkin ihaniakin asioita kukkamaasta. Tämmöinen, luullakseni talvisaippo, oli ilmestynyt alppiruusun juurelle. sekin on varmasti saanut alkunsa jostakin mummon perennatuppaasta.

Ostin viimekeväänä myös punaisen tarhakylmänkukan. Se teki kaksi suloista kukkaa. Luulin että olin ostanut niitä kaksi, mutta nyt sitä toista ei näy, joten ehkä vain kuvittelin että ostin niitä useamman.

Nurmikosta löytyy taas paljon siirrettävää. Pikkuruiset esikkoruusukkeet tulevat huomatuksi vasta nyt kun ne kukkivat ensimmäisen kerran. Niitä on toista kymmentä pientä keltaista ilopilleriä pitkin etupihan nurmikkoa. En henno kuitenkaan päristellä näiden yli ruohonleikkurilla, joten ne täytyy vain kerätä talteen.

Viimevuonna pääsin eroon yhdestä murheenryynistä, ja tässä olisi toinen. Se on tähän asti jotenkuten pysynyt aisoissa, mutta nyt vuohenputki on vallannut sen ihan kokonaan. Olen kyllä aikonutkin tehdä tälle jotakin, mutta nyt täytyy suunnitelmia nopeuttaa, sillä paikalle on suunnitteilla suojaistutus talven aikana valmistuneen saunan ja kylätien väliin. Ei sen puoleen, en olisi kyllä enää yhtään kesää kestänytkään katsoa tätä rytökasaa. Siinä kasvaa palavarakkaus, akileijoja, kyläkurjenpolvi, pallo-ohdaketta, ritarinkannuksia, ukonhattuja, taatankurjenmiekkaa, pikkuinen kuolanpionin alku, astereita, siperiankurjenmiekkaa, kevätvuohenjuurta, mukulaleinikkiä ja mitähän vielä? Paljon kaikenlaisia maatiaisperennoja siis. Suurin osa niistä mahtunee vielä uuteen kukkamaahan. Taas on hommia tiedossa, kun kaikki kukat pitää nostaa ylös ja pestä puhtaaksi vuohenputkesta. huhhuh!

Ulkona tuulee ihan kamalasti. Kai sekin on yksi alkavan kesän merkki.

Narsissit poikkeavat toisistaan erilaisten torvien perusteella. Onhan toki terälehdissäkin monenmoisia sävyjä keltaisesta valkoiseen, mutta torvista löytyy enemmän sävyjä.

Ihan tavallisessa keltaisessa torvi on kuin tarkoin laskostettu hameenhelma.

Pikkupuutarhurin kukkapenkissä on oranssitorvinen ihanuus.

Ice follies, minun lempinarsissini (jos joku haluaa, voin yrittää selvittää muidenkin narsissilajikkeiden nimet), vaihtaa torvensa väriä heleän vaalean keltaisesta lähes valkoiseksi sitä mukaa kun kukka ikääntyy.

Anopilta olen saanut tälläisen herttaisen syttyräisen narsissin. Sitä kasvaa monessa pihassa myös anoppini naapureissa, kukan alkuperä ei ole selvillä ihan tarkkaan, mutta hauskan näköinen se on.

Nupullaan on vielä kahdenlaisia narsisseja.

Nämä valkoiset tuoksuvat kerrotut kasvoivat täällä puutarhassa eräässä pöheikössä, josta ne löysin  yhtenä keväänä. Nyt ne kasvavat uudessa kukkamaassa. Se kukkii vasta kesäkuun puolella.

Myös nuo valkoiset (pikkupuutarhurin kimpussa oikeassa reunassa)  tuoksuvat ihanasti. Niillä on pieni punakeltainen torvi. Niidenkin kukinta ajoittuu touko- kesäkuun vaihteeseen.

Narsisseja voisi kyllä alkaa kerätä ihan intohimoisestikin. Ne kun eivät maistu myyrillekkään, niin ne ovat täällä peltotontilla tulppaaneja luotettavampi valinta. Narsisseja tulee ainakin valkoiseen ja keltaiseen väriteemahuoneeseen aikanaan. Luultavasti taidan haksahtaa näihin(kin)...( voi puutarhurin vaikutuksille altista mieltä, ei tarvitse kuin vähän ajatella jotakin kasvia enemmän, niin ajatukset lähtevät villiin laukkaan! )