Krookus, eli sahrami, Crocus

Heti ensimmäisenä syksynä muuttaessamme istutin nurmikkoon muutamia kermanvalkoisia krookuksia. Ne ovat niin aikaisia, että ne nousevat maasta heti kun pintamaa lämpiää ja lumi sulaa kevät auringon ansiosta. Ne kukkivat yhtä aikaa kevään ensimmäisten leskenlehtien kanssa. Vähän myöhemmin, jos lämpimiä päiviä riittää, avautuvat pienet sievät violetit krookukset ihan vieressä. Huhtikuun lämpiminä ja aurinkoisina päivinä krookuksia nousee nurmikosta sieltä täältä, ihania läheltä tarkasteltavia kukkapälviä, joissa juuri heränneet tokkuraiset kimalaiset pörräävät. Muutamat etupihan nurmikon krookuksista olivat jo valmiiksi paikalla, edellisten asukkaiden istuttamana. Ne ovat jotain hienompaa ja muhkeampaa lajiketta kuin itse istuttamani pikkuruiset krookukset, mutta herttaisia ne ovat silti. Ei liene sattumaa, että krookukset kukkivat varhain keväällä, ne tuskin kesän kukkaloistosta erottuisivatkaan. Ne ovat tärkeä meden lähde puutarhan talviunesta herääville pikkupörriäisille.

Olen istuttanut krookuksia myös kukkapenkkiin, mutta paremmin ne tuntuvat pärjäävän laihassa nurmikossa, sinne eivät myyrätkään niin helposti löydä mukuloita popsimaan; kukkapenkkeihin istuttamani krookukset ovat talven aikana kadonneet myyrien suuhun, tai sitten joku gourmet-jänö on käynyt pistelemässä ne poskeensa kesken parhaan kukintasesongin. Nurmikko puoltaa paikkaansa krookusten istutuspaikkana myös siksi, että nurmikon alla mukulat pysyvät paremmin maan alla, kuohkeassa maassa kukkapenkissä routa nostaa mukulat helposti maan pinnalle, jossa ne kuivuvat ja ovat ”helppoa” saalista kevätherkkuja etsiville jyrsijöille. Puutarhaoppaissa neuvotaan asettamaan maahan verkko jänisten varalle, mutta mielestäni sitten on ihan sama, onko krookuksia ollenkaan, jos ne pitää piilottaa verkon sisään, eiväthän ne silloin näytä yhtään miltään jos niitä pitää verkon läpi katsoa!

Krookukset, Crocus, ovat kotoisin Eteläisen Euroopan ylänköniityiltä ja Aasian länsi- ja keskiosista. Luonnonvaraisia lajeja tunnetaan 80, ja luonnonlajeista jalostettuja lajikkeita tai keskenään risteytyneitä risteymiä onkin sitten jo vaikka kuinka paljon. Yleisimmin suomalaisissa puutarhoissa kasvatetaan kulta- ja kevätsahramin eri lajikkeita. Lisäksi saatavilla on luonnonlajeja ja muita lajikkeita - jokaiselle löytyy varmasti oma suosikkinsa krookusten sinisten keltaisten ja valkoisten ja näiden erisävyisten sekoitusten joukosta. Muutama krookuslaji  kukkii myös syksyllä. Syyssahramin kukat muistuttavat paljon toista syyspikkusipulia, syysmyrkkyliljaa, kasvit kuuluvat kuitenkin eri sukuun.

Myös maailman kallein mauste, sahrami, on peräisin eräästä krookuslajista. Maustesahrami on peräisin krookuksen emiluoteista. Pienet emiluotit kerätään käsin, ja kussakin krookuksessa on vain kolme luottia – yhteen grammaan kuivattua sahramia tarvitaan 200-600 käsin kerättyä luottia! Olisi hauska ajatus kasvattaa itse omaa maustesahramia, mutta valitettavasti tuo laji on liian arka meidän oloihimme.

Krookus ei oikeastaan ole sipulikasvi, vaan kukan maanalainen osa on mukula. Kukinnan jälkeen mukula kuolee. Krookus kuitenkin jatkaa elämäänsä, sillä vanha mukula kasvattaa päälle ja sivuille uusia sivumukuloita. Sivumukuloiden ja uuden krookussukupolven turvaamiseksi on tärkeää, että krookukset pikkuiset kapeat lehdet saavat olla rauhassa ruohonleikkurilta, lakastuvista lehdistä ravinteet siirtyvät uusiin pikkumukuloihin.

Krookukset avaavat kukkansa vain lämpimällä ilmalla ja auringon paisteessa, sateisena ja kylmänä päivänä terälehdet pysyvät visusti kiinni. käytännöllistä, sillä myös pölyttäjät huilaavat kylmällä kevätilmalla.

Krookukset istutetaan melko matalaan, noin 6 – 10 cm:n syvyyteen. Yleisimmät meillä myytävät krookukset menestyvät laihahkossa nurmikossakin. Nurmikosta voi ottaa lapiolla ”kannen” pois, ja asetella krookuksen mukulat mullan pintaan, ja asettaa kannen takaisin paikoilleen, näin istutettuna krookukset ilahduttavat vuosikausia ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mukulat ilahtuvat, jos niille heittää silloin tällöin kevätlannosta kukkien avautumisen aikaan. Vaativammat kasvitieteelliset (eli luonnonlajit) krookukset vaativat kesäksi kuivan ja paahteisen kauden, jolloin salaojituksesta on huolehdittava kukkapenkissä hyvin, vesi ei saa seistä penkissä kesäaikaan. Nurmikossa kasvavien tavallistenkin krookusten menestymistä voi auttaa sekoittamalla kasvualustaan karkeaa hiekkaa tai lecasoraa, varsinkin jos nurmikon pohja on savista.

Ihan pian on taas kevät ja krookusten pienet piipat kurkistavat maasta!