Valokuvaamiseni on muotoutumassa enemmän ja enemmän rakkaaksi harrastukseksi. Sain äitienpäivälahjaksi toivelahjan, makro-eli lähikuva- putken kameraani. Nyt kamerani on täydellinen, sillä pääsee putkea vaihtamalla lähelle, puoleen väliin ja kauas.
Tällä hetkellä minua kiehtoo erityisesti makrokuvaus. Keväällä on maanrajassa niin paljon pientä ja ihastuttavaa. Usein minut näkeekin pihamaalla takamus pystyssä kameran kanssa. Olen monesti kaivannut sitä, että pääsisin ihan lähelle.
Tavallinen, vaikkakin erinomainen muuten, kameranputki ei ole yltänyt niihin ulottuvuuksiin, joita olen kaivannut. Nyt, makroputken kanssa pääsee lähemmäs.
Tiesittekö, että leskenlehti piilottelee sylissään salaista liljamaata?
Montako hedettä on valkovuokolla?
Sur sur. Kamera tarkentaa. Vielä lähemmäs jäkälää omenapuun pinnassa.
Syreenin siemenkota on pikkusormen kynnen kokoinen.
Linssi menee kohta siitepölyyn. Piti päästä kurkistamaan myös narsissin sisään. Mitä siellä puuhaavat pienet mustat ötiäiset.
Etupihan uudet ulottuvuudet näkyvät ihan tavallisella kameralla ja paljain silmin.
Uusi kukkamaa odottaa reunaansa lisää kiviä ja uumeniinsa lisää kukkia.
Kukkamaahan on noussut erikoisia tyyppejä.
Saamme paljon vaahteran taimia ilmaiseksi. Vaahteran nenä siinä kohoaa maasta juurtuneen varren nokassa. Ruukutan taimet ja istutan myöhemmin pihametsään. Pienestä alusta lähtee lehtometsä kasvamaan.
Murheenryyni ei juurikaan ilahduta silmää. ihan pian nostan sieltä loputkin perennat ylös, ja tasoitan paikan, ja istutan paikalle koristeomenapuun.
Äkkiä vielä pari kuvaa kukkaikkunan orkideoista. Ihan läheltä.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Kommentit