Massiiviset lumikinokset painuvat vihdoin kasaan. Kahtena viimeyönä on satanut vettä. Lapsille olen kaivanut vintistä kuravaatteet ja saappaat sekä kevyttoppa-asut, toppavaatteet joutavat jo pian pesuun ja varastoon. Aamuisinkin lämpötila on jo plussan puolella, ja iltapäivällä on melkein sanoisinko lämpöinen kun aurinko paistaa.

Hiljalleen sulavan lumen tahdissa alan itsekin virkoamaan uupumuksesta jota  elämän haasteet ovat kuljettaneet kohdalleni. Hiljaa puutarhaintoilukin taas heräilee mieleni sopukoissa ja olen löytänyt itsestäni myös yhden uuden intoilukohteen. Perustin sille bloginkin.

Pienet kullanmuruni ilahduttavat päivittäin. Pikkuapulainen suhtautuu tällähetkellä intohimoisesti junaradan rakentamiseen. Kun hän saa piirustuspaperia ja kynän, syntyy paperille "perhosia". En osaa kirjoittaa sanaa, jolla hän perhosta ilmaisee, mutta tiedän, että niin sanoessaan hän sitä tarkoittaa.

Pikkupuutarhuri odottaa laillani ensimmäisiä krookuksia. Ja tietysti odotuslistalla on pääsiäinen ja toukokuun alun syntymäpäivät ja oman kukkapenkin laittaminen. Saan monesti kyyneleet silmiini, kun lapsonen tahtoo piristää väsynyttä äitiä. Yhtenä maanantaina kuvataidekoulusta tullessaan hän toi minulle kukkia jotka olivat isän kanssa käyneet kukkakaupasta kerhon jälkeen hakemassa. Kerran minulle tuotiin välipalaa keskelle arkipuuhia:

Elämä on arkisen ja haastavan makuista juuri nyt. Mutta Pieniä iloja ja ihmeita löytyy aina, kun vain muistaa katsoa.  Lapset pitävät huolen siitä että jokainen päivä on erilainen.

Tulevaakin kurkistelemme, ja suunnittelemme terassin kaiteiden maalausta ja aittaan, täkäläisittäin puoriin, tulevaa saunaa. Kirvesmiehelle on jo soitettu, ja tänään saamme asiantuntijan arvion siitä, miten sauna olisi hyvä rakentaa puorin sisälle. Kun lumet sulavat puorin edustalta, alamme tyhjentää sitä kaikesta sinne kertyneestä omasta ja edellisen asukkaan rojusta. Niin. Vanhasta talosta ei tekeminen lopu. Sisällä talossakin olisi projektia, listojen maalausta ja komeroiden inventointia. Yläkerran aulaan olisi mukava vihdoin hankkia uusi sopiva sohva.

Mutta näillä mennään. Kevät on ihan nurkan takana. Joutsenet kirkuvat pellon reunassa ja eilen kuuntelin töyhtöhyypän komentelua. Kai jossain on jo sitten sula joutomaan tai pellonlampare, johon pesän voi rakentaa. Tiaiset sirputtavat myös pihapuissa omia reviirilaulujaan. Ihan pian maa paljastuu ja päästään metsään retkelle etsimään kevään merkkejä.

Voikaa kaikki hyvin!