Ensimmäinen kärhöni Clematis Jackmannii kukkii edelleen, toista kuukautta jo. Hankin sen ja istutin paikalleen saviseen peltopuutarhaamme ensimmäisenä maalla asumisen keväänämme kuusi vuotta sitten. Tuolloin en tiennyt kärhöistä oikeastaan mitään muutakuin että ne pitää istuttaa syvään. Ja että ne ovat kertakaikkiaan ihastuttavia, ja niitä on pakko saada omaan puutarhaan. Kerran sitä on siirretty puolisen metriä lähemmäs porttia, jotta se paremmin pääsisi kiipeämään. Eikä se juri siitäkään hermostunut, kasvatti ehkä hiukan lyhemmän versoston sinä kesänä. Muuten se on saanut kasvaa itsekseen. Joinakin vuosina olen muistanut sitä lannoittaa, joinakin en. Yleensä hoidoksi on jäänyt vain pahimpien rikkaruohojen ( juolavehnän) kitkeminen juurelta.

Mutta joka vuosi se on kukkinut. Joskus alkukevään hallat ovat paleluttaneet sen versot, mutta sitkeästi se on puskenut tilalle uudet versot, joilla se on sitten kukkinut loppukesästä. Juuri tämä yksilö on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, etteivät kärhöt voi niin kovin vaikeita olla kuin monissa kirjoissa pelotellaan, ja siksi uskallankin niitä suositella kaikille.

Mutta eikö se olekin ihastuttava?