Sain tämmöisen suloisen tunnustuksen monesta paikasta yhtäaikaa: Pajupirtistä, Täti punaiselta kotikuusen alta ja Sarpan kodista ja kukkasista. Voi kiitos kiitos! Olen ihan imarreltu, ja tuli hurjan hyvä mieli!

Olivienolle superkiitokset tunnustuksesta

Haluan antaa tämän tällä kertaa eteenpäin kaikille teille blogiystävilleni, teille jotka olette sivupalkissani, ja teille, joita en ole vielä ehtinyt linkittää. Kaikille, joiden luona kyläilen ja jotka käyvät täällä luonani. Te kaikki tuotte minulle hyvää mieltä! Kiitos kun olette!

Holly haastoi minut kertomaan itsestäni kuusi sattumanvaraista asiaa. Kiitos haasteesta! Vastasin tähän taannoin vanhassa blogissani, mutta eiköhän minusta löydy enemmänkin sattumanvaraisia asioita... Katsotaanpa!

1. Kun minulta kysytään lempiväriä, en osaa vastata. Pidän kausiluonteisesti kaikista väreistä. Varsinkin puutarhassa. Olisi vaikea ajatella, että jokin kukka pitäisi poistaa puutarhasta värin vuoksi. Pukeutumisessa käytän paljon punaisen, sinisen ja vihreän murrettuja värejä, mustaa en juuri lainkaan, koska se tekee minut kalpeaksi.

2. Keräilen puutarhakirjojen lisäksi keittokirjoja. Ositttain tuo harrastus pohjautuu edelliseen ammattiini suurtalouskokkina, mutta enemmän ne ovat katselu,- haaveilu- ja kokeilukirjoja. Ihan liian vähän tulee herkullisen näköisiä reseptejä kokeiltua, joskin vaikutteita niistä kyllä tulee otettua. Pidän ruuanlaitossa suurpiirteisestä tyylistä, ruoka saa näyttää itsetehdyltä. Jamie Oliver on mielestäni onnistunut yhdistämään hyvin hyvän maun ja ulkonäön omatekoisen näköiseen.

3. Haaveilen aina, että joskus sitten taas teen paljon käsitöitä. Joskus aikoinaan tein paljonkin käsitöitä. Ompelin jopa tilkkutäkkejä, ja tein monimutkaisia kirjoneulepuseroita. Nyt en ole ehtinyt enkä viitsinyt pitkään aikaan. Saatan innostua jostain, mutta se jää helposti puolitiehen. Siitä todistanee monta sukkaa, jotka ovat jääneet ilman paria, ja naulepusero, jossa langat ovat päättelemättä ja toinen neule, jossa on saumat yhdistämättä. Ehkä joskus...

4. Toivoisin olevani sellainen ihminen, joka saa pysymään huushollin siistinä. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi aina niin siistiä, että vieraat voisivat tulla koska vain ilmoittamatta, ja aina olisi vastassa siisti koti. Mutta en vain taida olla sen sortin ihminen. Osittain asiaan ehkä vaikuttavat huushollimme jatkuva muuttoliike remonttien vuoksi, mutta kyllä osa on varmasti omasta saamattomuudestakin kiinni. Tai itse ajattelen, että on sitä kai elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin jatkuva siivoaminen. Joskus voi antaa itselle luvan siihen, että toteaa, että jaahas, onpas meillä sotkuisaa. Taitaa olla illuusio, että lapsiperheessä ylipäänsä voisi olla aina siistiä. Voi kuitenkin olla, että kuulun niihin ihmisiin, jotka siivoavat, ennenkuin siivooja tulee...

5. Olen päässyt eroon hammaslääkärikammostani. Joskus minulle laitettiin käsittelyn ajaksi puudutus, ja totesin että vau, miksi ihmeessä olen kärvistellyt aiemmin ilman puudutusta. Vaikka puudutus sitten "halvaannuttaa" puolet kasvoista loppu päiväksi niin kyllä se maksaa vaivan. Hammalääkäri on peruja lapsuudesta, jolloin minulle tehtiin kamala märä erilaisia oikomahoitoja ja hampaan irrotuksia, purentani oli vinksallaan, koska minulla oli suussa 4 ylimääräistä hammasta. Tuolloin minua hoitanut hammaslääkäri oli huolimaton ja kesti viisitoista vuotta ennenkuin opin jälleen luottamaan siihen että hammaslääkäri voi olla myös semmoinen, joka ajattelee, että mahtaakohan potilasta sattua.

6. Musiikki kuuluu olennaisesti elämääni ja perheeni elämään. Olisi suorastaan omituista, jos perhejuhlissa ei laulettaisi yhdessä. Itse olen soittanut aikoinani harmonikkaa, ja lauleskellut kaikenlaisissa kuoroissa. Tällä hetkellä etsin itselleni sopivan maanläheistä matalan kynnyksen kuoroa, jossa voisin laulaa. Kuorossa laulaminen on valtavan ihanaa!

Sokerina pohjalla, Koo on taiteillut minulle hienon napin!

Nappaa se tästä mukaasi!

http://mail.google.com/mail/?ui=2&ik=715de8b312&view=att&th=11fcbf2da4909d84&attid=0.1&disp=inline&realattid=f_fruggmhr0&zw