Kuusirannan emäntä jutusteli luonnonkasveista puutarhassa,  ja kyseli, mitä luonnonkasveja meillä muilla kasvaa puutarhoissamme. Aloin kahlaamaan läpi viimekesäisiä kuvia, ja huomasin, että meidän hehtaarin tontin lukuisille joutomaille mahtuu aikamoinen määrä luonnonkukkia. (kuvasta puuttuu ainakin nurmikohokki, kellokukat, ojakellukka, mäkikuisma, tuoksu- ja valkomatara, kuvassa olevista nimet seuraavien kuvien kohdalla...)

Äkkiseltään ajattelin, että ehkä niitä joku kymmenkunta siellä kasvaa, mutta miten väärässä olinkaan, eikä kaikista kaikista ole varmastikaan tullut edes otetuksi kuvaa. -Ja miten kauniita ne ovat! Ihan liian vähän mielestäni arvostetaan kotimaisia luonnonkasveja puutarhassa. Soisi, että niiden käyttöä lisättäisiin, tai annettaisiin niiden edes kasvaa siellä, mihin ne itse näyttävät asettuneen.

Meidän pihametsä on paikka, johon olemme kylväneet aikoinaan kellokukkien siemeniä. (vasemmalta ylhäältä: hirvenkello, ukonkello, päivänkakkaroita ja kelloja, harakankello, kissankello sekä valkoinen ja sininen kurjenkello. Joukosta puuttuu varsankello, vuohenkello ja peurankello)

Olemme muuutenkin vaalineet sinne kotiutuneita luonnonkukkia. Toinen paikka, jossa luonnonkukat saavat puolestani vallata alaa, on kylätien varsi, noin 20 m leveä ja 70m pitkä kaistale puutarhan ja kylätien välissä, koivujen alla.

Luonnonkukissa on monta ihanuutta, kellokukkien lisäksi, jotka kukkivat paikallaan vuodesta toiseen, sen kummemmin itsestään melua pitämättä. Kuitenkin ne värittävät pientareet ja joutomaat ilman että näemme sen suurempaa vaivaa. Niihin ei välttämättä ensialkuun kiinnitä huomiota, mutta huomaisitko, jos ne puuttuisivat?

(vas: puna-ailakki, nurmitädyke, metsämansikka, pietaryrtti, aitovirna, pelto-ohdake, kultapiisku, siankärsämö, valkovuokko, ruusuruoho, huopaohdake, puistolemmikki, lehtoimikkä, sinivuokko, keltamatara, niittynätkelmä, pikkukäenrieska, ketohärkki, metsäkurjenpolvi, puna-ailakki, väinönputki, rohtovirmajuuri)

Jotkut niistä ovat kovia leviämään. Ja meidän aikuisihmisten mielestä ei olisi niin kovin väliksi, vaikka niitä ei olisi. Mutta niissäkin on monta kaunista, huomaatkos? Pidäthän mielessäsi, mitä voikukasta sanotaan. Olisi moni joutomaa ihan ankean näköinen ilman näitä kaunottaria. Ajatelkaa nyt vaikka horsmaa. Miltä hakkuuaukot näyttäisivät ilman sitä? Monet näistäkin olisivat varmasti suosittuja perennoja, elleivät ne olisi niin yleisiä. Keski-Euroopassa kuulemma horsmaa pidetään arvokkaana puutarha-kasvina.

(vas. metsä-apila, saunakukka, hiirenvirna ja mesiangervo, voikukka, koiranputkea ja lupiinia, pelto-ohdake, niittyleinikki, pillike, mesiangervo ja ojakärsämö, pietaryrtti, maitohorsma, siankärsämö)

Ei välttämättä ole ollenkaan huono idea kokeilla jotain tavallista luonnonkasvia kukkapenkissä. Kokeilin viimekesänä niittyleinikin kasvatusta kukkapenkin reunalla. Tuon yksilön kukista tuli huomattavasti suuremmat kuin pientareella kasvavan sisarensa, ja kun välillä aina napsin siemenkotia pois, niin se kukki penkissä melkein koko kesän. Saman tekee metsäkurjenpolvi.

(kuvassa vasemmalla kädessäni tavallinen pientareella kasvava leinikki, ja oikealla kukkapenkissä kasvava)

Jotkut luonnokukista ovat meille tuttuja perennoita. Ei aina tule ajatelleeksi, että oikeastaan ne ovat varsinaisesti kasveja, joita on vain otettu luonnosta taimitarhaviljelyyn.

(vas. : mehitähti, peurankello, ajuruoho, kalliokielo, keskellä kyläkurjenpolvi, ketoneilikka, kevätesikko, keltamaksaruoho, orjanruusu ja verikurjenpolvi)

Niinpä niin. Monta kaunotarta löytyy ihan "vain" luonnosta. Tässä vielä tontiltamme löytyvistä luonnonkukista omat suosikkini. (kurjenkello, päivänkakkara, kalliokielo, kevätesikko, ojakellukka ja huopaohdake.)

Niin, ja mikäli innostuit laillani luonnnonkukista, niin www.suomenniittysiemen.fi on paikka, josta lötyy kotimaisia luonnonkukkien siemeniä.

Kiitos Kuusirannan emännälle juttuaiheesta!